Chez Dominiquessa käyminen on blogin kirjoittamisen kannalta ongelmallista. Annokset ovat niin monimutkaisia, että niiden kuvailu on jo etukäteen stressaava tehtävä, minkä seurauksena hommaa tulee lykänneeksi mahdollisimman pitkään. No, joka tapauksessa kävimme siis Riinan, Tapion ja Katriinan kanssa syömässä GroupOn-illallisen, joka oli selkeästi parempi versio keväisestä versiosta.

Alkupalat olivat pitkälle ennallaan:

Jälleen kerran ehkä se kaikista paras annos oli pikkelöidyt sesongin juurekset ym:

Kevääseen verrattuna “kylmiä palloja” esiintyi vähemmän ja jauheet olivat tehneet paluun. Tämä ei yllättävästi ollut huono asia, vaan jauheet jopa ihan toimivat annoksissa.

Tomaattiannos oli visuaalisesti hyvin kaunis, mutta valitettavan mauton:

Turskassa oli menty keväästä eteenpäin – nyt makua löytyi jo paremmin annoksesta:

Kyyhky oli “OK” – ei mitään varsinaista wow-efektiä, mutta hallittu kokonaisuus:

Jälkiruuan suklaakakku oli vaihteeksi onnistunut suoritus – tässä osin ero kevään katastrofiin oli jälleen kerran merkittävä:

Tässä vaiheessa homma sitten lähti vähän käsistä – olihan se todella hyvää, mutta kolmen viinilasillisen jälkeen analyyttinen lähestyminen maisteluun oli tuhoon tuomittu yritys:

Palvelu oli myös tällä kertaa selkeästi parempaa (ei unohdettu viinitilauksia yms.), joten kokonaisuutena vierailu palautti uskon Chezin laatuun.

***
Boulevard Social on ollut varsin hypetetty, joten sekin piti käydä testaamassa työlounaan merkeissä. Alun katkarapucoctail ei ollut erityisen onnistunut, annoksesta puuttui raikkaus ja sen sijaan siinä oli kitkeriä makuvivahteita:

Kuten Björkin ravintolaissa yleensä, pääruuan possu oli sitten taas erinomaisen onnistunutta:

Hapokas omena toi annokseen mukavan raikkauden ja mausteiden käyttö oli onnistunutta. Sen sijaan jälkiruoka oli melkoinen pettymys – mauissa ei ollut sinänsä erityistä vikaa, mutta annoksesta puuttui täydellisesti kunnianhimo:

Palvelu oli sinänsä siedettävää, mutta paikan huono akustiikka ja hyvin lähekkäin olevat pyödät tekivät vierailusta lähinnä epämiellyttävän privaatin keskustelun ollessa varsin hankalaa.

***

Solnassakin tuli käytyä. Alkuruuan kateenkorva oli suussasulavaa ja annos oli myös hyvää silmäniloa:

Pääruuan kokonaisuus oli ehkä vähän yllätyksetön, mutta hyvin maukas:

Paikan ilmapiiri on mukavan rento ja plussaa tulee pitkästä lounasajasta.

***
Ravintola Korea Houseen joutuu kuulemma jonottamaan lounasaikaan. Kävimme itse kuitenkin syömässä listalta iltapalaa – paikka oli nytkin hyvin täynnä (korealaisia turisteja) Ruoka sai todella positiivisen vastaanoton testitiimissä (Heikki, Maria ja Mari). Oma alkupalani “Kimchi omeletti” vaatisi useamman syömiskerran, jotta sen makumaailmaa oppisi arvostamaan:

Sen sijaan pääruoka Bulgogi muistutti, miksi monet pitävät korealaista keittiötä maailman parhaana:

Maut olivat hyvin herkulliset, lihasta saatiin kaikki irti.
***
Bellevue on mielestäni Helsingin paras ravintola hinta/laatusuhteeltaan. Paikan palvelu ei myöskään koskaan petä. Kuvaavaa oli, että nytkin lounaalla paikalla oli Suomalaisen klubin kulinaristikerho syömässä. Oma alkuruokani pelmeenit ei ollut ehkä ihan kevyin mahdollinen, mutta todellakin täydellinen sulattamaan syksyisestä räntäsateesta tulevan kulkijan:

Pääruuan porsaanniska oli kanssa ladattu klassisilla aromeilla:

Jälkiruuan rahkaletut olivat täydellisen linjaan sopiva lopetus:

***
Kuningatar Saba osui sopivasti reitille lounasaikaan, joten pääsin lisäämään sen syötyjen paikkojen listalle. Lounasannos oli maukas ja hintaan nähdän OK:

Palvelu oli sen sijaan yllätys – naapuripöydässä olisi haluttu tilata listalta, mutta tämä ei käynyt, koska kello oli vasta kymmentä vaille – jotenkin hyvin outoa, että kaikista mahdollisista paikoista juuri afrikkalaisessa ravintolassa törmää tällaiseen perikansalliseen byrokraattisuuteen.

***
Riku Rantalan, Tunna Milonofin ja Antto Melasniemen yhteisprojekti “Mad Cook Dinner” veti Kellosalin täyteen yli viikoksi.

Kyseessä oli “street food”-tapahtuma, jossa rennossa hengessä syötiin katuruokien parhaimmistoa ympäri maailmaa. Juomasponsorina toimii Jallu, mikä sopi yllättävän hyvin ruokiin mm. yhdistettynä inkivääriolueeseen.

Homman huipennuksena on kaksi “fear factor”-tyylistä keittiön tervehdystä.

Ruuat olivat kyllä ihan maukkaita. Tosin vastaava annos katukioskeista syötynä maksaisi ehkä viidesosan illallisen hinnasta, mutta tässä tärkeitä ei ollut ehkä niinkään ruoka-hifistely vaan rento meininki, mikä toteutui illallisessa todellakin erinomaisesti Rikun ja Tunnan vetäessä showta letkeään tyyliinsä. Lisää tällaista!

Ruokia ei toistaiseksi suojata Suomessa IPR:llä, mutta näköjään USA:ssa sekin on jo arkipäivää. Toivottavasti tämä trendi ei leviä Suomeen, sillä selkeästi tarvetta ei ole ylimääräiseen byrokratiaan ja kustannuksiin. Ala on muutenkin todella innovatiivinen ja ideat liikkuvat positiivisessa hengessä ravintolasta toiseen.

Nyt syksyn alkuun syödyksi on tullut kolmessa hyvin eri tyylisuunnan ravintolassa.

Syötynä: Kattila Sushibar

Ensinnäkin olimme E:n kanssa käymässä Lintsillä. Tytön riehuessa laitteissa M:n kanssa, keskityin itse ruokapuoleen, jota tarjoaa nykyään aikaisempaan makuun Kattila. Paikka on saanut hyvin vaihtelevia arvioita, mutta omat kokemukset nyt testatusta Sushi-paikasta olivat kyllä positiiviset.

Annos oli monipuolinen, riisin koostumus oli kohdallaan ja garia oli kerrankin tarpeeksi. Vielä tärkeämpää oli kuitenkin ihan loistava palvelu: Henkilökunta oli iloisen ystävällistä ja asiakkaan viihtyvyydestä tunnuttiin olevan oikeasti kiinnostuneita. Paikasta myydään annoksia myös mukaan ja huomioiden, että Linsille ei ole enää sisäänpääsymaksua, jatkossa tätä vaihtoehtoa voi hyvinkin tulla käyttäneeksi, sillä ravintola on kotia lähin laadukas sushi-ravintola.

****

Syötynä: Ravintola Savoy

Helsingissä on muutamia ravintoloita, joihin mennessä ei tarvitse jännittää, etteikö homma pelaisi. Savoyissa asiakaspalvelu on hiottu vuosikymmenten kuluessa huippuunsa. Tästä tosin saa myös maksaa, annokset ovat ylivoimaisesti kaupungin kalleimmat. Nyt nautittu kolmen ruokalajin lounas maksoi (ilman viinejä!) ~130€, mikä rajaa ravintolan vain puhtaaseen edustamiskäyttöön.

Alkuruuassa näkyi selvästi (Björkin Bulevard Socialin trendikkääksi tekemä) pohjois-Afrikkalaisuus:

Annos oli visuaaliseti todella kaunis ja sen mauissa ei ollut mitään moittimista – päinvastoin, annos oli hyvin hieno kokonaisuus alueen parhaita makuja. Loikka hyvin kotimaiseen pääruokaan (kuhaa) olikin melkoinen:

Pääruoka oli koottu kauden parhaista aineiksista ja se oli varma, mutta yllätyksetön. Savoyn keittiö tuntee todella suomalaiset raaka-aineet ja lounasseuran mielestä kyse oli yksi parhaista kala-annoksista kaupungissa. En väitä vastaan.

Jälkiruoka oli valitettavasti jälleen kerran suklaata. Annos oli jälleen kerran todella kaunis, mutta alan tulla siihen lopputulokseen, että suklaa ei ole yksinkertaisesti allekirjoittaneelle – mausta ei jäänyt mitään erityisen innostuneita mielleyhtymiä:

Savoyn kohdalla itse ruuan lisäksi tärkeää on kokonais-fiilis. Klassinen arkkitehtuuri yhdistettynä Espa-näkymään ja rauhaliseen ilmapiiriin tarjoaa yhden Helsingin parhaista ympäristöistä työlounaaseen. Tässäkin tapauksessa ruuasta nauttimisen lisäksi saimme L:n kanssa viedyksi asioita tehokkaasti eteenpäin ilman häiriöitä.

****
Syötynä: Ravintola Orchid

GroupOn-palvelusta ollaan montaa mieltä julkisessa keskustelussa, mutta omat kokemukseni ovat olleet toistaiseksi positiivisia. Ravintola-tarjousten kohdalla on helppo arvioida suoraan tarjouksen järkevyys – niitä onkin tullut ostettua reilusti, syksyksi on tiedossa ainakin viisi ateriaa. Palvelun ainoa ongelma on, että ihmiset (allekirjanut mukaanlukien…) jättävät helposti seteleiden käytön aivan viimeisille päivillä ja tämän seurauksena ravintolasta ei sitten enää löydy tilaa – poltin tältä osin juuri yhden Sanghai Cowboy-aterian. Voisikin toivoa, että palveluun tulisi varoittamaan jonkinlainen inforuutu ravintoloiden täyttöasteesta…

Orchidin suhteen ongelmia ei tosiaan ollut. Eat.fi:n perusteella tulossa olevasta ateriasta oli varsin hyvä ennakkokäsitys. Alkuruokana oli ensinnäkin “papeririisikääryleitä”, jotka olivat maultaan varsin raikkaita:

Toisen alkuruuan mango-salaatti pisti kuitenkin vielä paremmaksi – se oli todella herkullinen versio klassikkoannoksesta. Sen sijaan ravut olivat ylikeitettyä mössöä.

Pääruokia pöytään tuli useampi annos, jotka eivät herättäneet syöjissä erityisiä intohimoja suuntaan tai toiseen. M:n kommentissa, jonka mukaan annokset käynnistivät hänessä “lounasrelfeksin” eli toivat mieleen tyypillisen helsinkiläisen etnisen lounasmenun oli tietty peränsä:

Annoksista Curry-possu oli kuitenkin maultaan hyvin miellyttävä ja vaikka kuha-annoksessa kala ei maistunutkaan, sen makea chili-kastike oli silti kategoriassaan hyvää. Ankka-annos oli vähän kuiva.

Aterian paras osa oli joka tapauksessa jälkiruoka:

Se oli raikas ja monipuolinen, tuoden parhaat Thai-maut pöytään. Tarjoilu ei ollut erityisen kielitaitoista, mutta se palasi kuitenkin ihan “OK”. Varsinkin matalien ennakko-odotusten jäljiltä ateria jäi mieleen ehdottamasti positiivisena kokonaisuutena – varsinkin, kun GroupOn-alennukseksella hinta oli järkevä (normaalihintaisena annos olisi selkeän kallis).