E:n tanssitunnin jälkeen naisille iski nälkä. Koska Ilmattaren brunssissa on järjetön tauko juuri 11-12, oli pakko hypätä autoon ja miettiä plan B (joka on muuten myös erinomainen viini). Tässä tapauksessa se oli melkein matkan varrelle osunut ravintola Qulma. Paikka oli käynyt tutuksi jo yhden (positiivisen) lounaan verran ja eat.fi:n arviot tukivat myös brunssi-vierailun tekemistä.

Qulman lauantai-brunssiin (18€ / 8€ lapset) kuului erikoiskahvi/kaakao, herkkutarjotin (sämpylä + juusto, maksapatee & prosciutto, hedelmäsalatti, muffinssi ja valinnainen marjashot (mustikka, puolukka, karpalo, tyrni ym.)), jugurttibuffet (marja/hedelmäkastikkeita, vähän ylimakeaa minttupestoa ym.) ja uuniperunoita kahdella täytteellä. Näistä sämpylä oli kuivahko, maksapatee hyvää jos pitää maksan mausta, hedelmäsalaatti oikein raikas, shotti miellyttävän kirpeä ja jugurtti oikein hyvää. Uuniperunaa ei sitten oikein enää jaksanut syödä. Paras osa oli jälleen kerran kuitenkin se mehevä ja minttuinen suklaamuffinssi, joka maistui varsinkin naisille:

Paikan palvelua on kehuttu, eikä syyttä. Kovasta kiireestä huolimatta henkilökunta oli oikein sympaattista ja myös lapsi huomioitiin mukavasti. E:ltä 5 tähteä (piti kovasti muffinssista , Pamilta 3,5 (maksapatee ja salaattien vähyys ärsytti) ja oma arvio 4 (hiukan kallis lapsen kanssa, maut ja sisältö ok).

Kiireisen syksyn aikana oma ruuanlaitto ja ravintolavierailut jäivät vähemmälle. No, Gaijin tuli sentään pariin kertaan testatuksi ja varsin hyväksi havaituksi. Samoin ravintola Qulma teki vaikutuksen heti ensivierailullaan.

Joulun lähestyessä ruuanlaittointo taas palautui. Levin reissulla teemana oli karppaus ja tuloksena syntyi mm. tämä karppipizza:

Jossa taikina syntyi tästä karppaus.infon reseptistä moddaten:
3 kpl kananmunaa
3 rkl turkkilaista jugurttia
5 tl fiberhuskia
2 tl ksantiumia
3 tl leivinjauhetta
2,25 dl mantelijauhoa
5 rkl vehnäleseitä
3 rkl seesaminsiemeniä
250 g juustoraastetta (Emmental)

Päällyste oli taas hiukan modifioitu versio “normipizzasta”:

- Tomattipuree (putkilo)
- Paketti Koskenlaskijaa
- Villisikaa ehkä n. 200g
- 200g katkarapuja
- 2 paprikaa
- Puolikas aurajuusto
- Juustoraastetta pintaan (Emmental)

Lopputulosta ei erottanut perinteisestä, pohjasta tuli ihan tarpeeksi jämäkkä ja se oli kohtuullisen helppo levittää pellille. Taikinaa tosin esipaistettiin n. 10 min.

Toinen varsin suuren suosion saavuttanut kokeilu oli “kätketyt karppinakit”:

Näissä kuori oli tämän reseptin mukainen, paitsi vehnäjauhot vaidettuna leseisiin ja fiberhusk-ksantium-lisäyksellä:

4 dl juustoraastetta
4 munanvalkuaista
4 tl vehnäleseitä
2 tl Fiberhusk
1 tl Ksantium
1 tl leivinjauhetta

Nakkeihin tuli lisäksi joko cheddar-sulatejuuston viipala tai sitten Poppamiehen juustodippiä + sinappia ja ketsuppia. Niin joo, osa nakeista voideltiin sitten vielä keltuaisilla.

*****
Huomattavasti rankempi projekti oli pitkään suunniteltu kotimakkaroiden valmistus, jonka toteutimme Heikin kanssa Riinan “Bakkanaalit”-teemaiseen uudenvuoden bileisiin.

Koska kyse oli ensimmäisestä kokeilusta, hommassa vedettiin sen verran mutkia suoraksi, että käytimme pohjana tätä Tongmasterin Cajun-makkarapohjaa. Siansuoli ja silava tulivat Wotkinsilta, sianliha Reinin lihasta ja lampaan lavat Halal-lihasta (joka tuli testatuksi nyt ensimmäistä kertaa). Määriä mittailtiin kyllä matkan varrella, mutta täsmällisten reseptien antaminen on jokseenkin mahdotonta – homma pelasi näppi/makutuntumalta. Valmismausteiden lisäksi teimme oman Chorinzo-kastikkeen:

- 4 mietoa chiliä
- 2 punaista paprikaa
- 1 valkosipuli
- 1 sipuli
- Loraus savuaromia
- Suolaa
Sekoitus blenderissä.

Makkarataikinoita tehtiin neljä erää – kaksi lampaasta ja kaksi possusta. Tätä varten liha piti saada ensin jauhetuksi, mikä oli projektin huonoiten toiminut kohta: Chefin lihamylly tukkeutui jatkuvasti lihassa olleista jänteistä. Lampaalla homma pelasi vielä jotenkin, mutta possun kohdalla päädyimme loppujen lopuksi kippaamaan suuren osan lihanpaloista blenderiin ja vetämään mössöksi…

Varsinainen pursotus sujui sitten taas odotuksia helpommin. Syy tähän oli huomattavan järeässä makkaraprässissä, josta ei suorituskyky loppunut kesken. Koska kyse oli opettelusta, viimeisessä erässä täyttöaste jätettiin kokeilumielessä varsin matalaksi. Tuloksena oli sitten tältä osin vähän liian löysiä makkaroita, joiden kuoresta ei oikein pystynyt puremaan/leikkaamaan läpi. Toisaalta maku oli viimeisessä erässä taas parhaiten kohdallaan ts. laitoimme siihen 2/3 chorinzo-kastikkeesta, mikä ihan jo maistui.

*****
Tein myös Riinan juhliin v. 2.0:n lohijäätelöstä:

- 150g kylmäsavulohta
- 100g savulohta
- Reilusti kapriksia
- 0,5 sipulia
- reilusti tilliä ja ruohosipulia
- 2tl ksantiumia
- 4dl kermaa
- 2dl kermaviiliä

Massa meni blenderin kautta jäätelökoneeseen ja vuokiin pakkaseen vuorokaudeksi. Vuokien pohjalla ripoteltiin vielä koristeeksi kirjolohen mätiä, jossa oli suola/jauhettu mustapippuri mausteena + pieni loraus kermaa paikallepysymisen varmistamiseksi.

Yksi pääsiäinen on taas takana. Kokkailut olivat tällä kertaa aika kevyitä, mutta lammaspaisti onnistui joka tapauksessa ihan hyvin (3h uunissa 150C):

…ja sunnuntain kotibrunssin jälkeen ei ollut ainakaan nälkä:

Myös pasha onnistui tällä kertaa. Pamin mielestä se oli jopa parempaa kuin Bellevuessa ja myös lauantai-illan vieraille lopputulos kelpasi vähän ankeasta ulkoasusta huolimatta:

Resepti – Kevyt pääsiäispasha (inspiraationa…)

2 tlk valio – maitorahkaa
4 keltuaista
3 rkl Pirkka sokeria
sitruunan raastettu kuori + mehu
1dl rusinoita
1dl mantelirouhetta
1dl kuivattua aprikoosia ja tuoretta persikkaa
1,5 dl vispikermaa
vanilliinisokeria

Hienonnetaan huolella rusinat ja muut hedelmät. Sekoitetaan aineet keskenään – vaahdottamisesta ei juuri ole hyötyä. Kaadetaan ja painellaan seos esim. sihvilään, joka on peitetty sideharsolla. Annetaan olla jääkaapissa yön yli ja kaadetaan valuneet nesteet pois.

Kokeellisempaa ruuanlaittoa olivat HK:n sinisestä tehdyt makkarakupit, joissa täytteenä oli savuinen viskihunajachilisinappi:

Kiehautin seoksen makkaroissa puhalluslampulla, parempaan lopputulokseen olisi kuitenkin vaadittu vielä haudutus uunissa. No, seuraavalla kerralla…

****
Toisena pääsiäispäivänä kävimme syömässä taas vaihteeksi allekirjoittaneen suosikkipaikassa Ravintola Bellevuessa. Oma kabinetti tarjosi rauhallisen ympäristön pääsiäis-Zakuskan syömiseen. Talon “brunssi” oli arvioitu Hesarissa viiden tähden arvoiseksi ja nytkin ruoka oli samaa tasoa. Alkuruuat kelpasivat jopa E:lle, joka piti (kuten äitinsäkin) erityisesti blineistä ja mädistä:

Pääruuista lammas oli ainakin todella hyvää (erityiskiitos loistaville valkosipuoliperunoille!) ja annoskoko sopiva tukevan aloituksen jälkeen:

Kalavaihtoehtona tarjottu nieriä ei tehnyt Pamiin kovin ihmeellistä vaikutusta, parsa oli kuulemma mautonta. No, lopuksi nautitut klassiset jälkiruuat olivat sentään yllättävänkin raikkaita, mikä oli tarpeen tämän melkoisen ruokamaratonin jälkeen. Kinderin suklaamunat eivät taida kuulua traditionaalisimpiin venäläisen keittiön jälkiruokiin, mutta ne olivat kuitenkin piste I:n päälle – ainakin E:lle:

Tein pitkästä aikaa merkittävämmmän investoinnin keittiöteknologiaan. Tilasin nimittäin itselleni “nimipäivälahjaksi”Yum Asiasta Zojirushi NS-ZAQ10 neuro-fuzzy logic -riisinkeittimen. Ko. merkkiä ei myydä Suomessa, mutta maailmalla sitä pidetään yhtenä parhaista riisinkeitinmerkeistä. Yum Asia toimi todella hyvin, asiakaspalvelu oli nopeaa ja toimituskustannukset jäivät kohtuulliseksi. Viime viikonloppuna päästiin sitten testaamaan laitetta tositoimissa Kustavissa:

Kolmen keittokerran perusteella käyttö on juuri niin helppoa kuin pitääkin ja lopputulos tasalaatuista. Lisäksi ylimäärinen kokeilu omenariisipuuron keittämisestä onnistui sekin eli laitteella pystyy valmistamaan muutakin kuin perusriisiä. Myös puhtaanapito on yksinkertaista, joten on toivoa, että laitetta viitsii käyttää myös arjessa.

****
Viikonloppuna tuli kokeilluksi myös Condesed Milk-tölkkiä. Reseptiksi valikoitus kookoskeksit ja lopputulos oli mehevä:

Helpot kookoskeksit

0,5 tölkkiä Condensed Milk
200g kookoshiutaleita
Puolikas banaai
2 rkl sitruunarahkaa
Vaniljasokeria

Sekoitetaan aineet ja laitetaan lusikalla uunipellille. Uuni 180C, n. 15 minuuttia tai kunnes pinta alkaa näyttää ruskealta.

Reseptiä voisi todennäköisesti vielä tuunata esim. lisäämällä kaurahiutaleita tai sitten jotain vielä happamampaa. Nyt keksit olivat ehkä jopa hiukan liian makeita.

Omat kokkailut ovat viime aikoina jääneet varsin vähiin, mutta ravintolaja on tullut käytetyksi reilusti näin Diners-setelikauden lähestyessä loppua.

Mikon kanssa kävimme lounaalla Elitessä, missä ruoka (ja pöytä) olivat klassista, mutta ei mitenkään mieleenpainuvaa:

Juhan kanssa poikkesimme taas pitkästä aikaa Haikaranpesään, jossa parasta antia olivat jälleen kerran loistavat alkuruuat. Myös jälkiruuista sai tuunatuksi hauskan annoksen:

Kilpailun puute Espoossa näkyy kuitenkin ko. paikan varsin suolaisena hintatasona ts. 39 euron lounas on vähän kallis, kun suhteuttaa sen keskustan Michelin-paikkojen hintatasoon…

Viimeiset vanhenemassa olevat setelit menivät Pamin kanssa Töölönrannassa syötyyn vuosipäivän äyriäisillalliseen:

Alkuruuaksi 3 osteria (ja punasipulivinegretteä, sitruunaa ja Tabascoa):

tai salaatti (oikein hyvä kuulemma):

Pamin pääruoka oli hyvin “standardi” lohi:

Itse söin äyriäislautasen:

Jälkiruuista juustolautanen taisi olla se paras:

Tosin myös suklaakakku oli kuulemma oikein maukas:

Oma pannacottani oli varsin perustasoinen – ei sinänsä mitään moittimista:

Kaikenkaikkiaan palvelu oli myös ihan iloista. Ravintolasali ei ehkä ole kaikista viihtyisin, mutta Töölönlahden maisemat paikkaavat paljon.

No, Kustavissa tuli sentään keitettyä hirven kieltä – ihan loistavaa leikkeleeksi!

Syötynä: Mamma Rosa

Edellisestä käynnistä Mamma Rosassa oli jo vuosia, joten OSIO:n avausseminaarin yhteydessä ollut mahdollisuus testata paikka tuli ihan tarpeeseen. Kameraa ei tietysti ollut mukana ja kännykkäkuvista onnistui ainoastaan pääruoka, joka oli tällä kertaa nieriää ja kermaisia korvasieniä:

Annos oli perunoineen hyvin suomalainen. Kalan maut eivät ehkä tulleet ihan parhaassa muodossa esiin, mutta mitään isoa moittimista ei ollut. Sen sijaan jälkiruuaksi syöty sorbet-pallo on vetinen ja ruma, mikä tahansa muu annos listalta olisi ollut todennäköisesti parempi.

Syötynä: La Table

Nyt viikolla vuorossa oli Hannan kanssa La Table. Kyseessä on siis George-Carma-jatkumon uusimmasta versiosta. Sarjakuvateema oli ihan hauska, tosin se ei näkynyt varsinaisesti annoksissa. Ruoka oli kuitenkin aivan sitä samaa tasoa, mitä Aremon keittiöltä on voinut jo vuosia odottaa. Maukasta, sopivan kikkailevaa ja myöskin varsin näyttävää. Alkuruuaksi ollut nautaa ja salsaa olisi kärsinyt nautalevyn lievästä mauttomuudesta, mutta erinomainen salsa ja “sipsit” pelastivat tilanteen:

Pääruuan nieriä ja sinisimpukkarisotto oli sitten parasta, mitä kalapuolella oli pitkään aikaan saanut maistaa. Maku oli todella herkullinen ja nieriässä olevaa lievää “mudan” makua ei todellakaan ollut havaittavissa. Annoksen muut maut olivat myös todella hyviä ml. annokselle hauskasti väriä antanut porkkapuree:

Jälkiruokana ollut mokka-Brulee oli yllätyksetön, mutta miellyttävä päätös aterialle. Palvelu La Tablessa oli rentoa, ja esimerkiksi Hannan toive risoton korvaamisesta jollain muulla lisukkeella täytettiin silmää räpäyttämättä.

*******

Kokkailuja.

Viikonlopun talvilomavisiitti Raumalle sujui suomalaisten raaka-aineiden parissa eli pöydässä oli runsaasti lohta ja sitten – fasaania. Tällä kertaa testasimme Riitta Suomisen reseptiä, jota sitten hiukan moddattiin. Ensinnäkin luovuimme fasaanien pitämisestä kokonaisina. Koska emme olleet tarjoamassa niitä vadilta pöydästä, sitomisesta ei olisi ollut erityistä hyötyä:

Reseptissä ei ollut myöskään mukana sipulia, jonka lisäsimme mukaan pannuruskistukseen:

Kolmas muutos oli, että laitoimme vielä vähän possunkylkeä päälle uunihaudutuksen ajaksi:

Resepti: Lintupata

2-3 fasaania
2 rkl voita
2 kanaliemikuutiota
vettä
porkkana
pala selleriä
pala palsternakkaa
1/2 purjo
2 sipulia

kastike: paistoliemi, 1 rkl sinihomejuustoa, 1 rkl viinimarjahyytelöä ja 2 dl kermaa

1. Ruskista puhdistetut ja sidotut linnut kuumassa rasvassa padassa. Lisää kuoritut, paloitellut juurekset, pätkitty purjo ja liemikuutiot. Kaada pataan vettä kolme neljäsosaa lintujen korkeudesta.
2. Peitä pata kannella ja laita 175 asteeseen kahdeksi tunniksi.
3. Nosta linnut liemestä ja puhdista luista.
4. Siivilöi liemi ja kuori pinnalle kertynyt rasva pois.
5. Lisää juusto ja hyytelö. Anna kastikkeen kiehua kasaan noin tunnin verran.
6. Lisää kerma ja linnunpalat. Tarjoa lisänä viinimarjahyytelöä ja riisiä.

Lopussakin olimme laiskoja eli emme poistaneet lintuja liemestä vaan teimme annoksen kerralla valmiiksi. ja kyllä siitä tuli silti erittäin hyvää!

Kaupunkiin palattua vuorossa oli Ceasar-salaattipiiras, jonka tekemisen testasimme siskon kanssa. Idea syntyi täysin adhocina – allekirjoittaneen piti alunperin kokeilla voisiko salaatista tehdä lisukkeeksi tulevan pureen, mutta ajatus ei mennyt läpi Minnalle. Ehkä parampi näin, lopputuloksesta tuli ainakin kaunis:

Resepti – Ceasar-salaatti-piiras

1 Romane-salaattiruukku
1,5 dl maustamatonta jugurttia
1,5 dl raastettua jääkaapista löydettyä kovaa juustoa
0,5dl Ceasar-kastiketta
2 munaa
1 tl sitruunamehua
maitoa
mustaa pippuria
kirsikkatomatteja

Sekoitettiin aineet, laitettiin ne silikonivuokaan, johon oli laitettu valmisruistaikina pohjaksi (käytetyn valmisruispohjan voisi tosin sitten korvata melkein millä tahansa muulla, se ei ollut erityisen maukas tai miellyttävä.) Mikroaaltouunissa reilut 20 minuuttia 170C / 250 .

Arvostelu: Ravintola Kellarikrouvi

Olimme juhlistamassa uutta Tarmo Toikkasen kanssa kirjoittamaamme kirjaa “Opettajan tekijänoikeusopas” Ravintola Kellarikrouvissa Riinan ja Katriinan kanssa:

Alkupaloiksi söimme Riinan kanssa Kellarin lajitelman, johon kuului poron paahtopaistia, lohipastramia, pikkublini ja siianmätiä:

Annos oli maukas ja sopivan kokoinen. Katriina söi pelkkiä blinejä, mikä oli annoksena (ehkä vähän arvattavasti) varsin raskas. Tämän lisäksi jaoimme vielä etanapannun, joka oli OK:

Pääruuaksi söin Chateaubriandin, jonka kanssa oli paahdettua chorizoa, tryffeli-perunapyreetä ja malbeckastiketta. Katriina söi saman annoksen, mutta tiettyjen kommunikaatio-ongelmien takia jäi ilman paahdettua chorizoa, mikä oli strateginen virhe – ne todellakin sopivat annokseen:

Liha oli myös todella mureaa, Katriinan mielestä ehkä jopa parasta pihviä, mitä hän on syönyt. Myös paistoasteet menivät kohdelleen eli omani melkein vielä “ammui lautasella”.

Jälkiruuaksi söimme ensin juustoja, jotka menivät todella nopeasti (siis ennen kuin ehdin kunnolla kuvata):

…ja sitten karpalojäädykettä. Riina halusi omaansa lämpimän kinuskin, minkä pyynnön keittiö toteutti mukisematta:

Illallinen oli erittäin positiivinen kokemus. Ruoka oli klassista ja annoskoko reilu olematta kuitenkaan liian täyttävä. Myös palvelu oli kautta linjan erittäin ystävällistä ja erikoisempiinkin pyyntöihin suostuttiin mukisematta.

*****

Sunnuntaina kokkasimme Heikin kanssa. Olin saanut sedältä kaksi pakastettua fasaania, joka oli “proteiinina” uusi ja varsi näyttävä kokemus:

Resepti kokkaamiselle löytyi Kreivitär Eva Mannerheim Sparren keittokirjasta. Kokkaamisruuaksi teimme tällä kertaa näkkileipiä, joiden päälle tuli seuraava täyte:

Resepti: Raikas kala & raputäyte:

5 jättikatkarapua pilkottuna (säilykepurkista)
250g kylmäsavulohta
Tölkki ranskankermaa
Tölkki raejuustoa
Tölkki kermaviiliä
Tuoretta tilliä silputtuna
Tuoretta ruohosipulia silputtuna
Salottisipuli silputtuna
Sitruunamehua.

Näkkileipien päälle laitettiin vielä koristeeksi joko kirjolohenmätiä (jonka sulatus ei mennyt ihan nappiin mikrossa…) tai sitten rapua:

Pääruuan kanssa söimme kukkakaalimuusia, jossa lähtökohtana oli tämä resepti, jota sitten tuli hiukan tuunatuksi:

Resepti: Viritetty kukkakaalimuusi

1 kukkakaali
1 purkki Kippari-kermaa
4 dl vettä
1 parsa
2 juuripersiljaa
50g voita
0,5 Koskenlaskijaa

Ruskistin ensin silputun parsan ja juuripersiljan voissa, jonka päälle lisäsin paloitellut kukkakaalit ja veden. Lopuksi mukaan lensi Koskenlaskija-kuutiot ja Kippari-kerma. Soseutettu lopputulos oli ehkä vähän liian vetelä, joten vesimäärä olisi voinut olla pienempikin:

Niin, taustalla näkyvä fasaani meni ehkä hiukan yli eli käyttämämme tunnin keittoaika oli liian pitkä. Reseptin aineista syntyi kuitenkin oikein maukas kastike, mikä peitti lihan jonkinasteisen kuivuuden.

Resepti: Kermaista fasaania

2 fasaania
300g rasvaista siankylkeä
6 dl kermaa
2 dl kananlientä
3 salottisipulia
1 rkl konjakkia
75g voita
Piparjuurta
Suolaa ja pippuria
Pinkkiä villalankaa

Sido sulatetut fasaanit pinkillä villalangalla ja hiero niiden pintaan suolaa ja pippuria + liitä pari siankylkeä. Ruskista loput siankyljet ja sipulit. Ruskista fasaanit ja jatka käristämistä niin, että fasaaneja valettaan säännöllisesti kananliemiseoksella n. 30 minuuttia. Lisää kerma, konjakki ja piparjuuri. Anna hautua vielä n. 20 minuuttia. Tarkista maku ja lisää tarvitessa jotain.

Tässä blogissa oli tarkoitus alunperin käsitellä lähinnä politiikkaa ja valokuvausta, mutta näyttää vahvasti siltä, että lopputulos on todellisuudessa ruokablogi. Anyways tässä kuvassa yhdistyvät sentään valokuvaus ja kokkaus:

Kyseessä on ehkä vuoden helpoin resepti, jonka bongasin Pippurimyllyn blogista, alkuperäinen lähde Herkku ja Koukku:

Resepti: Helpot kookospallot – VO style

2 munanvalkuaista
2 dl tomusokeria
150g kookoshiutaleita + ~50g pinnalle

Sekoita kaikki ainekset (aloittamalla kuiva-aineista pääsee vähemmällä) ja ja jätä pieni erä kookoshiutaleita pinnan koristeluun. Pyörittele kosteiden käsien välissä palloja ja kierittele ne kookoshiutaleissa. Laita jääkaappiin niin tulee tukevampia – kokoa lumiukko

*******
Jääkaapista löytyi käyttämätön lanttusose, josta ei viitsinyt tehdä enää laatikkoa vaan “viritin” siitä sosekeiton:

Resepti: Nopea lanttusosekeitto

500g lanttusosetta
2dl jugurttia
0,5 purkkia Creme Fraichea
2/3 purkkia Uncle Bens’in Curry-Tandoori ateriakastiketta (poistotuote)
200g Kikherneitä

Sekoita, kiehauta, tarkista maku (voi kaivata tulisuutta/hapokkuutta-> chiliä/valkoviiniä) ja nauti pois!

*******
Äsken tuli kehitetyksi vielä toinen helppo pikaresepti, joka on kanssa epäterveellistä herkkua Ennin makuun.Siinä pohjana on Pizza-Dog, mutta ohut rieska korvaa tunnetusti pizzapohjan:

Resepti: Naurava rieskadog

1 nakki
Pala rieskaa
Taco-tuorejuustoa
2 viipaletta kipparijuustoa
Mausteita (ketsuppi, sinappi ym.)

Leikkaa rieskasta palanen, joka on hiukan kapeampi kuin nakki. Sivele sille tuorejuusto ja päälle kipparijuustot + mausteet. Halkaise nakin päät rieskan ylimenevältä osalta, rullaa dogiksi. Lämmitä mikrossa, kunnes valmis (meillä 45 sec).

Joulu on ruokamaailmassa yksi rasittavimmista ajankohdista. Ruokalajit ovat mielellään perinteisiä ja vaikka esimerkiksi laatikot valmistuvat hyvin soseista, klassisen joulupöydän valmistelussa riittää työtä. Oma kala + vihannespöytämme näytti tältä:

Parhaiten kaloista onnistui kahden kalan patee (lohi, pangasius), jonka päälle tuli kirjolohen madistä, smetanasta ja kermaviilistä tehtyä kastiketta. Sillisutusta tuli ihan OK, tosin Pamista silli maistui siinä liikaa.

Ravintola-arvostelu: Ravintola Bellevue

Kävimme Juhan ja Mikkon kanssa syömässä joululounaan allekirjoittaneen “kantismestassa” (tunnistaa siitä, että pöytävarausta tehdessä kysytään nimen perusteella haluanko vakiopöydän…) ravintola Bellevuessa. Tarjolla oli kolmen ruokalajin joulumenu, josta söin itse alkuruuaksi jouluzakuska-lautasen:

Valinta oli erinomainen. makuja oli moneksi ja ne olivat kautta linjan todella hyviä.

Pääruuaksi oli ihan pakko kokeilla listalta löytynyttä lipeäkalaa. Annos oli mauiltaan oikeaoppisen mieto, mutta herneet olisivat voineet olla tarjolla hienman muussa muodossa kuin “suoraan pussista reväistyn” näköisenä:

Jälkiruuan suklaakakku oli maukas, mutta vähän tiivis:

Ravintola oli viimeistä pöytää myöten varattu, mikä näkyi tarjoilun ajoittaisena hitautena. Muuten vastaanotto oli juuri niin lämmin kuin yleensä.

Ravintola-arvostelu: Ravintola Lyon

Uutena vuotena vuorossa oli illanvietto oopperan jälkeen ravintola Lyonissa. Sen sijainti on kätevästi aivan kadun toisella puolella, mikä säästi taksireissulta. Ravintola ei ollut todennäköisesti myöhäisestä ajankohdasta (22:00) johtuen ihan täynnä ja jossain arvosteluissa nostettua pöytien liikaa läheisyyttä ei tullut havannoiduksi. Tarjoilu oli reippaan ystävällistä ja pitkän menun tilaaminen onnistui kellonajasta huolimatta. Alkuun tilatut Calvados-glögit olivat hyvä jatko oopperan tunnelmalle.

Söin itse menu Chefin, johon kuului keittion tervehdyksen lisäksi kaksi alkuruokaa, pääruoka, juustolautanen ja jälkiruoka.

Tervehdys oli hernekeittoshotti, jossa oli vähän tryffeliä seassa – ei erityisen innovatiivistä, mutta hyvää:

Eka alkuruoka oli possua, jolle granaattiomenan siemenet antoivat sopivasti pirteyttä:

Vaahdotettu metsäsienikeitto ei ollut iso, mutta maku oli miellyttävän aromaattinen:

Pääruoka oli lievä pettymys. Vaikka annos oli teknisesti hyvin rakennettu, siitä puuttui “se jotain” ts. maut olivat vähän liian vaimeita mitääsanomattomia:

Sen sijaan juustolautanen oli taas erinomainen. Makeina lisukkeina tarjotut valkoviinihyytelö ja omenakompotti tarjosivat sekä goudalle että homejuustolle riittävän vastapainon:

Söin itse jälkiruuaksi “kirsikkaa kolmessa muodossa”, mikä oli varsin raikas kokonaisuus – Pamin luumutorttuannos oli kuitenkin vielä tyylikäämpi annoksena:

Kaikenkaikkiaan kokemus oli jälleen kerran hyvä. Tunnelma Lyonissa on rennompi kuin high end gourmet -paikoissa, mutta ruuan tasosta ei silti tarvitse tinkiä. Pitänee ottaa taas uusintakierros lähiaikoina…

*******

Resepti: Kermaisa tomaattimunakas

- 3 kananmunaa
- 1/2 Creme Fraiche (200 g Arla Ingman)
- Tomaattia
- Suolaa
- Sokeria
- Yrttejä
- oliivioljyä

Silputaan tomaatti ja laitetaan kuumenemaan tilkkaan oliiviöljyä kattilassa. Maustetaan suolalla ja sokerilla. Lisätään Creme Fraice. Lisätään kananmunat kattilan toiselle reunalle. Sekoitetaan sopivissa määrin, lisätään yrtit.

Resepti: Mätimunakas

4 kananmunaa
Mätikastike:
Kirjolohen mätiä
Purkki smetanaa
1/2 kermaviiliä
Sipulia
Mustaapippuria
Tilliä
Ruohosipulia
Juustoraastetta

Rikotaan munat pannuun, lisätään sekoitettu mätikastike sen päälle. Lisätään juustoraastetta ja rullataan kääröksi.

Naiset olivat maailmalla, joten lauantai-iltana vapautui mahdollisuus pitkästä aikaa rauhalliseen (?) “kokkikerhon” kokoontumiseen. Ruuat haettiin tyypilliseen tapaan Hertasta ja vähän lennossa suunnitellulle listalle päätyi tällä kertaa Osso Buccoa, lampaan sisäfilettä ja erilaisia lihahyytelöitä.

Lihahyytelöt olivat Heikin kehittämään cooking food-konseptiin – ruokaa tehdessä kun tulee nälkä, joten pientä purtavaa on syytä varata koko prosessin ajaksi. Nämä pikkuleivät ajoivat tehtävänsä erinomaisesti:

Alkuruuaksi tehtiin seuraavaa:

Resepti: Rieskawrapit
1 ohut rieska per syöjä
150g lampaan sisäfilettä
1 dl beluga-linssejä
1 oranssi paprika
Piparjuurituorejuustoa
Juustoraastetta

Keitä linssit kanaliemessä n. 20 minuuttia, paista marinoidut sisäfileet pannussa varovaisesti. Leikkaa rieskasta kauniit neliöt, voitele niille tuorejuusto. Lisää paprikan suikaleet, siivutetut sisäfileet ja kuumat linssit. Lisää juustoraastetta ja rullaa käärö. Jos juusto ei sula niin kannattaa laittaa n. 20 sekunniksi mikroon tjsp.

Pääruuan tekemisen yhteydessä tuli pieniä teknisiä ongelmia, koska emme saaneet haluttuja “tuulitukkakuvia” apukokista. Ratkaisu löytyi onneksi liesituulettimesta, jonka irroittaminen meni muutenkin kerhon pedagogisten tavoitteiden piiriin – “liesituuletin ja kaappi, pura ja kokoa – mars mars!”:

Resepti: Osso Bucco
Inspiraatiota reseptiin täältä

1 pihvi per syöjä
1 pullo valkoviiniä (happoisa, halpa)
1 tölkki kanalientä
1 purkki laadukasta valkosipulitomaattimurskaa
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
BBQ-rubia.
Jauhoja
Rasvaa
Yrttejä maun mukaan, esim persiljaa

Hiero pihvien pintaan mausteita maun mukaan (suola, pippuri, BBQ-rub), leivitä ne minigrip-pussissa. Ruskista padassa, ota lautaselle hetkeksi turvaan. Lisää pataan 2,5dl valkoviiniä, 2 dl kanalientä ja tomaattimurska. Tiputa sipulikippo liesituulettimen taakse, pura ja kokoa hylly ja tuuletin. Anna liemen kiehua kasaan sillä välin. Silpo sipulit ja lisää ne yrttien kanssa pataan. Lisää lihat, lisää nesteitä niin, että lihat ovat enemmän tai vähemmän peitossa. Laita uuniin n. 1,5h, 200C. N. puolessa välissä kannattaa vaihtaa pihvien jäjestys tasaisemman kypsymisen varmistamiseksi ja mahdollisesti lisätä hiukan nestettä.

Resepti – siitake-vuohenjuusto-ohrattotto
Resepti on modifioitu versio tästä Lettupannun reseptistä.

2,5dl rikottuja ohransuurimoita
Valkoviiniä
Kanalientä
Sipuli
Rasia siitakesieniä
1/2 pakettia vuohenjuustoa
2dl raastettua italialaista juustoa
Basilikaa

Ruskistetaan sipuli ja kuullotetaan ohransuurimot. Aletaan lisäämään nesteitä, ensin valkoviiniä ja sitten kanalientä. Kun ohra alkaa olla kypsää, lisätään sienet ja vuohenjuusto. Viimeisen nestelisäyksen jälkeen lisätään vielä juustoraaste ja basilika (käytimme ruokamessuilta ostettua italialaista melko kovaa juustoa, jonka nimi on päässyt hukkumaan…).

Lopputulosta pidettiin syöjien mielestä varsin erinomaisena – liha oli maukasta ja mureaa ja ristotto mukavan jämäkkää. Annokseen olisi tietysti voinut kehittää myös jotain kasvispuolta, mutta olihan alkuruuassa sentään pari siivua paprikaa =)

Janne tuli myöhässä, joten hänelle jäi jälkelle enää yksi rooli: