G.W. Sundmans ym.

Syötynä: G.W. Sundmans

Chez-ateriasta arkeen palaaminen vaati vähän “korjaussarjaa”, joten poikkesin G.W Sundmansiin syömään lounasta. Kyse oli ilmeisesti vielä ns. Art-menusta, mutta tämä ei näkynyt annoksessa. Alkuun nautittu Virgin Mary oli OK, mutta ei tehnyt vaikutusta Chezissä nautitun tuoreista tomaateista tehdyn version jälkeen.

Alkuruoka oli rapua ja kurkkua. Annos oli todella kaunis, mutta sen maut ja rakenteet jättivät hieman hämmentyneen fiiliksen – oliko tämä nyt hyvää vai ei?

Shrimp & cucumber

Ravun rakenne oli mielenkiintoisen pehmeä, joka pienen tottumisen jälkeen oli hyvä ratkaisu. Sen sijaan kurkkujen osalta johtopäätös oli toinen – olisin pitänyt enemmän annoksesta, jos kurkut olisivat olleet voimakkaammin maustettuja tai kautta linjan pikkelöityjä.

Leivän levite oli hauskasti esillä:
Spread

Pääruuaksi oli possua, joka oli nostettu lautaselle nykymuodin mukaisesti viivaksi lisukkeiden kanssa:

Pork cheek etc.

Pork cheek etc.

Porsasta oli lautasella useampi pala, joista isoin oli täydellisen mehevä, mutta pienemmät palaset hieman kuivahkoja. Varsinkin Björkin keittiöiden porsasruokiin nähden annos oli pettymys.

Jälkiruokana oli suklaata ja mustaherukkaa:

Chocolate and black currant

Chocolate and black currant

Olen tunnetusti äärimmäisen kriittinen suklaajälkiruokien suhteen ja täytyy jälleen kerran tunnustaa, että en saanut sinänsä todella kauniista ja teknisesti taidokkaasta annoksesta erityisiä kicksejä. Annoksen monipuoliset rakenteet olivat kyllä hauska syödä, mutta kun maut eivät miellytä, niin sille ei mitään voi.

Vertailukohteeksi – tästä Cellan sitruunasorbetista Russky Standardin kanssa jäi paljon parempi maku suuhun:
Photo1 (6)¨

Ruuissa kokonaisuus oli siis kaikenkaikkiaan heikompi kuin edellisellä kerralla. Palvelu ja ilmapiiri olivat toki tälläkin kerralla hienostuneen asialliset – muu asiakaskunta näytti koostuvan lähinnä järjestölobbareista ja virkamiehistä.

*****
Gourmet-piiperryksen vastapainoksi omat kokkaukset ovat olleet viime aikoina down-to-earth-linjalla. Pääsiäisenä teimme mm. chevrehaukimureketta, painekattilassa keitettyä naudan kieltä, kermapippurissa kypsennettyä hevosen ulkofilettä ja sherry-meiramimarinoituja broilerin maksoja. Aineksia Hakaniemen hallista hakiessa lihatiskillä broilerin sydämet olivat muiden asiakkaiden ostoksissa hitti, joten pitihän niitä itsekin kokeilla. Kyse on puhtaasta lihaksesta, jota ei tarvitse sen ihmeemmin putsata. Pelkkä paistaminen pannussa riittää. Itse käytin tällä kertaa paistamiseen öljyä, kurkumaa ja worcestershire -kastiketta ja kastike syntyi Mustapekka-kermasta ja purkista papuja tomaatissa. Annokselle ei siis kilohintaa juuri tullut sydämien maksaessa “huimat” 4,99€ kilo.

Photo1 (5)

 

Eihän annos mitään kaunis ollut, mutta maut olivat kuitenkin ihan mukavat. Pieni määrä puolukkaa annoksen rinnalle tekisi todennäköisesti terää antamalla happoa.
****

Tulin ostaneeksi vähän tehokkaamman höytysilitysraudan rikkoutuneen silitysraudan tilalle. Olihan se pakko kokeilla, voiko sillä myös höyryttää ruokaa:

Vastaus on, että kyllä voi – katkaravut (lime-valkosipulilla) kypsyivät ihan hyvin. Toinen asia on, onko tässä mitään järkeä…

Takaisin tauolta – Chez Dominique & Meche yms.

Kevät on käynnistynyt sen verran kiireisenä, että aikaa tämän blogin päivittämiselle ei ole tuntunut löytyvän. Toivottavasti jatkossa päivitysvauhti on ainakin vähän ripeämpi.

Tammikuun Pekingin vierailusta olisi pitänyt kirjoittaa useampikin teksti. Kaupunki on ruokailukohteena jokseenkin uskomaton – tarjontaa on loputtomasti ja hintataso on pääsääntöisesti erittäin inhimillinen. Kielimuurin ylittäminen on tosin välistä melkoinen haaste. Parhaat elämykset olivat Westinin Bubblicious-brunssi (vapaa skumppa-kaato!):

Fresh.

Oyster shots

The Room of Dessert Treats

ja loppumatkan Hunan-illalliset:

IMG_5944

"I don't believe I'm eating THESE"

Yöelämä matkalla jäi oikeastaan tähän:

Cosmopolitan

Kiinasta palaamisen jälkeen Helsingin hintatasoon tottuminen vei aikansa. Esimerkiksi Cafe Carusellin hintapolitiikka on täysin järjetön (5 euroa palasta juustokakkua ?!), mutta vaihtoehtojen puuttuessa ylihinnoitteluun vähitellen turtuu takaisin.

Syötynä: Ravintola Meche

Tällä viikolla päädyimme OSIO:n erinomaisen workshopin jälkeen Ravintola Mecheen parantamaan maailmaa. Ravintola on remontoitu vajaa vuosi sitten ja nykyisellään se on tummanpuhuvan cool. Annosvaihtoehtoina löytyy mm. porsaan päätä (tilaus pari päivää etukäteen) ja 3 ja 4 ruokalajin yllätysmenut, joista päädyimme tällä kertaa lyhyempään vaihtoehtoon. Alkusalaatti oli hyvä kokonaisuus, joskin annoksen kyyhky oli vähän mautonta:

Photo1Meche

Pääruuan kuha oli jokseenkin täydellistä. Sen kanssa tarjottu risotto osoitti myös keittiön tasokkuden – lopputulos oli kermaisen maukas olematta liian raskas:

Photo3Meche

Annoksen jälkiruoka oli kuitenkin setin kohokohta – raikas jäätelö tarjosi täydellisen kontrastin anis-maustetulle creme bruleelle.

Photo6Meche

Paikan palvelu on mukavan rentoa ja ilta oli kokonaisuutena oikein hyvä kokonaisuus.

Syötynä: Chez Dominique – Luxury menu

Tällä kertaa illallisesta ei ollut tulla ensin mitään, koska olin onnistunut hävittämään siihen oikeuttavan lahjakortin. Päinvastoin kuin yleensä GroupOnilla lahjaseteleissä, uudelleen tulostaminen ei ollut tällä kertaa mahdollista. Kohtuullisen pitkän kirjeenvaihdon jälkeen asia saatiin kuitenkin selvitetyksi, mistä plussat Chezille.

Aterian alku oli jokseenkin identtinen viime syksyn vierailun kanssa  - sipsit ja pikkupurtavat olivat ok, mutteivat mitenkään sykähdyttävä avaus:

Alkusipsit + 3 dippiä

Siankorvaa kanelilla, pizzaa ja kanannahkaa

alt="Kornetto, vuohenjuustorulla ja näkkileipää ja tartaria.">

Tilanne alkoi tuntua jo varsin huolestattuvalta ensimmäisen uuden ruokalajin tullessa pöytään – kampasimpukka dashi-liemessä oli varsin vaatimaton kokemus, mitä ei parantanut hyvin muovisen tuntuinen tarjouluastia.

Kampasimpukka, fritti-inkivääriä

Tilanne muuti kuitenkin kertahetolilla pikkelöityjen juuresten saapuessa pöytään. Annos oli sekä todella kaunis että maukas:

Pickled stuff

Samoin osteri-annos oli todella taidokas ja sen mukana ollut typpijäädytetty omena ei tuntunut päälle liimatulta kikkailulta vaan oikaesti raikasti annosta:

Osteri ja omenajäädykettä

En ole vieläkään ankanmaksa-annoksen erityinen ystävä (niljakas suutuntuma), mutta erinomaisesti sopimeen Alsace Crand Cru -viinin kanssa alashuuhdottuna se ei tuntunut ihan niin vastenmieliseltä kuin viimeksi:

Foie gras etc.

Tryffelillä ja possulla ladattu kananmuna oli taas todella opea esimerkki keittiön kehjittymisestä. Annos oli todellinen taideteos.

Tryffelimunaa ja possua ym.

Samoin varsin hauska oli “Rich and poor” -nimellä listattu ruokalaji, joka koostui kaviaarista ja sipulista. Kilohinnaltaan “lievästi” halvempi sipuli oli itse asiassa annoksen maukkaampi komponentti!

Kaviaaria ja sipulia sipulimehussa

Kalana käytettiin edelleen turskaa. Nyt pääruokana tarjottu annos oli täysosuma – sen turskan kolme muotoa olivat tasapainoinen ja todella maukas kokonaisuus, jota mukana olleet eri muodossa olleet porkkanat täydensivat upeasti.

Turskaa kolmella tavalla + porkkanaa

Myöskin veriappelsiinin käyttäminen raikastus-annoksessa oli selkeä edistysaskel – sympaattisen näköinen annos täytti tehtävänsä.

Veriappelsiini - raikastin.

Lihapääruualla oli jokseenkin mahdoton tehtävä erinomaisen kalapääruuan jäljiltä ja se jäikin selkeästi toiseksi. Annoksessa ei kuitenkaan ollut sinänsä mitään vikaa, sekä härkä että kateenkorva olivat molemmat hyvin maukkaita.

Härkää ja kateenkorvaa

Juustolautasen kohdalla aterian pituus alkoi jo tuntua. Kokonaisuus oli ok, mutta ei mitenkään mieleenpainuva. Yksi ongelma oli, että annokselle ei ollut omaa viiniänsä viinipaketissa, mikä olisi ollut kyllä tarpeen.

Juustot

Chezin makeat jäkiruuat eivät ole edellisillä kerroilla tehneet erityistä vaikutusta ja ensimmäinen makea jälkiruoka vahvisti aikasempaa käsitystä. Lakritsiannos oli hyvin vaatimaton – Mikon kommentin mukaan “jäätelökioskilta saa vastaavan, mutta nonparellit ovat maukkaampia” vetää aika hyvin yhteen annoksesta heränneet mielikuvat.

Lakritsijäätelöä

Sen sijaan hattara-annos oli huomattavasti parempi. Siinä oli jäätelö tarpeeksi ja maut olivat kaikenkaikkiaan raikkaat.

Hattara etc.

Suklaa-annos oli kuitenkin jälleen kerran pettymys. Karvaalta Snickers-patukalta maistunut suklaakakku ei todellakaan ollut sellainen loppuhuipennus, mitä tällaiselle aterialle haluaisi saada. Runsaanpi jääteön määrä olisi voinut pelastaa ehkä annoksen?

"Snickers bar", little ice-cream

En viitsi edes mainita, mitä mieltä olen aterian lopuksi tuoduista vaahtokarkeista. Onneksi erinomainen lasi Armaniakkia kuitenkin toi hymyn takaisin huulille.

Armagnac

Kokonaisuutena ateria oli siis hyvin positiivinen ja onnistuessan Chezin keittiö pystyy helposti WOW-tason annoksiin. Uuden sommelierin viinimaku osui myös paremmin yhteen oman maun kanssa. Erityisesti jälkiruokapuoleen olisi kuitenkin syytä panostaa nykyistä enemmän, sillä tällä hetkellä ne laskevat tarpeettomasti aterian laatua.

Sälää syksyltä (Chez D., Boulevard Social, Solna, Bellevue, Kunigatar Saba, Mad Cook Dinner)

Chez Dominiquessa käyminen on blogin kirjoittamisen kannalta ongelmallista. Annokset ovat niin monimutkaisia, että niiden kuvailu on jo etukäteen stressaava tehtävä, minkä seurauksena hommaa tulee lykänneeksi mahdollisimman pitkään. No, joka tapauksessa kävimme siis Riinan, Tapion ja Katriinan kanssa syömässä GroupOn-illallisen, joka oli selkeästi parempi versio keväisestä versiosta.

Alkupalat olivat pitkälle ennallaan:
Dips and chips

Pizza margarita ja siankorvaa

Melonia ja piperrystä

Jälleen kerran ehkä se kaikista paras annos oli pikkelöidyt sesongin juurekset ym:
Pikkelöityjä juureksia, mallasjauhetta ym.
Kevääseen verrattuna “kylmiä palloja” esiintyi vähemmän ja jauheet olivat tehneet paluun. Tämä ei yllättävästi ollut huono asia, vaan jauheet jopa ihan toimivat annoksissa.

Tomaattiannos oli visuaalisesti hyvin kaunis, mutta valitettavan mauton:
Tomaattia ja vuohenjuustoa ym.

Turskassa oli menty keväästä eteenpäin – nyt makua löytyi jo paremmin annoksesta:
Turskaa

Kyyhky oli “OK” – ei mitään varsinaista wow-efektiä, mutta hallittu kokonaisuus:
Kyyhkyä ym.

Jälkiruuan suklaakakku oli vaihteeksi onnistunut suoritus – tässä osin ero kevään katastrofiin oli jälleen kerran merkittävä:
Suklaakakkua ym.

Tässä vaiheessa homma sitten lähti vähän käsistä – olihan se todella hyvää, mutta kolmen viinilasillisen jälkeen analyyttinen lähestyminen maisteluun oli tuhoon tuomittu yritys:
Petit four, 1970 Port Wine

Palvelu oli myös tällä kertaa selkeästi parempaa (ei unohdettu viinitilauksia yms.), joten kokonaisuutena vierailu palautti uskon Chezin laatuun.

***
Boulevard Social on ollut varsin hypetetty, joten sekin piti käydä testaamassa työlounaan merkeissä. Alun katkarapucoctail ei ollut erityisen onnistunut, annoksesta puuttui raikkaus ja sen sijaan siinä oli kitkeriä makuvivahteita:

Katkarapucoctail

Kuten Björkin ravintolaissa yleensä, pääruuan possu oli sitten taas erinomaisen onnistunutta:

Porsaan poskea ja omenaa

Hapokas omena toi annokseen mukavan raikkauden ja mausteiden käyttö oli onnistunutta. Sen sijaan jälkiruoka oli melkoinen pettymys – mauissa ei ollut sinänsä erityistä vikaa, mutta annoksesta puuttui täydellisesti kunnianhimo:

Jäätelöä ja marjoja

Palvelu oli sinänsä siedettävää, mutta paikan huono akustiikka ja hyvin lähekkäin olevat pyödät tekivät vierailusta lähinnä epämiellyttävän privaatin keskustelun ollessa varsin hankalaa.

***

Solnassakin tuli käytyä. Alkuruuan kateenkorva oli suussasulavaa ja annos oli myös hyvää silmäniloa:

Kateenkorvaa

Pääruuan kokonaisuus oli ehkä vähän yllätyksetön, mutta hyvin maukas:

Possua ja haudutettua punasipulia

Paikan ilmapiiri on mukavan rento ja plussaa tulee pitkästä lounasajasta.

***
Ravintola Korea Houseen joutuu kuulemma jonottamaan lounasaikaan. Kävimme itse kuitenkin syömässä listalta iltapalaa – paikka oli nytkin hyvin täynnä (korealaisia turisteja) Ruoka sai todella positiivisen vastaanoton testitiimissä (Heikki, Maria ja Mari). Oma alkupalani “Kimchi omeletti” vaatisi useamman syömiskerran, jotta sen makumaailmaa oppisi arvostamaan:

IMG_1741
Sen sijaan pääruoka Bulgogi muistutti, miksi monet pitävät korealaista keittiötä maailman parhaana:

Bulgogi
Maut olivat hyvin herkulliset, lihasta saatiin kaikki irti.
***
Bellevue on mielestäni Helsingin paras ravintola hinta/laatusuhteeltaan. Paikan palvelu ei myöskään koskaan petä. Kuvaavaa oli, että nytkin lounaalla paikalla oli Suomalaisen klubin kulinaristikerho syömässä. Oma alkuruokani pelmeenit ei ollut ehkä ihan kevyin mahdollinen, mutta todellakin täydellinen sulattamaan syksyisestä räntäsateesta tulevan kulkijan:

Pelmeenit

Pääruuan porsaanniska oli kanssa ladattu klassisilla aromeilla:

IMG_1746

Jälkiruuan rahkaletut olivat täydellisen linjaan sopiva lopetus:

IMG_1747

***
Kuningatar Saba osui sopivasti reitille lounasaikaan, joten pääsin lisäämään sen syötyjen paikkojen listalle. Lounasannos oli maukas ja hintaan nähdän OK:

IMG_1743

Palvelu oli sen sijaan yllätys – naapuripöydässä olisi haluttu tilata listalta, mutta tämä ei käynyt, koska kello oli vasta kymmentä vaille – jotenkin hyvin outoa, että kaikista mahdollisista paikoista juuri afrikkalaisessa ravintolassa törmää tällaiseen perikansalliseen byrokraattisuuteen.

***
Riku Rantalan, Tunna Milonofin ja Antto Melasniemen yhteisprojekti “Mad Cook Dinner” veti Kellosalin täyteen yli viikoksi.
MadCookDinner 074

Kyseessä oli “street food”-tapahtuma, jossa rennossa hengessä syötiin katuruokien parhaimmistoa ympäri maailmaa. Juomasponsorina toimii Jallu, mikä sopi yllättävän hyvin ruokiin mm. yhdistettynä inkivääriolueeseen.

MadCookDinner 078

MadCookDinner 080

Sticky Rise & Mango

Homman huipennuksena on kaksi “fear factor”-tyylistä keittiön tervehdystä.

Grasshopper
MadCookDinner 086

Ruuat olivat kyllä ihan maukkaita. Tosin vastaava annos katukioskeista syötynä maksaisi ehkä viidesosan illallisen hinnasta, mutta tässä tärkeitä ei ollut ehkä niinkään ruoka-hifistely vaan rento meininki, mikä toteutui illallisessa todellakin erinomaisesti Rikun ja Tunnan vetäessä showta letkeään tyyliinsä. Lisää tällaista!

Syötynä: Kattila Sushibar, Savoy, Orchid

Ruokia ei toistaiseksi suojata Suomessa IPR:llä, mutta näköjään USA:ssa sekin on jo arkipäivää. Toivottavasti tämä trendi ei leviä Suomeen, sillä selkeästi tarvetta ei ole ylimääräiseen byrokratiaan ja kustannuksiin. Ala on muutenkin todella innovatiivinen ja ideat liikkuvat positiivisessa hengessä ravintolasta toiseen.

Nyt syksyn alkuun syödyksi on tullut kolmessa hyvin eri tyylisuunnan ravintolassa.

Syötynä: Kattila Sushibar

Ensinnäkin olimme E:n kanssa käymässä Lintsillä. Tytön riehuessa laitteissa M:n kanssa, keskityin itse ruokapuoleen, jota tarjoaa nykyään aikaisempaan makuun Kattila. Paikka on saanut hyvin vaihtelevia arvioita, mutta omat kokemukset nyt testatusta Sushi-paikasta olivat kyllä positiiviset.

Kattila Sushi

Annos oli monipuolinen, riisin koostumus oli kohdallaan ja garia oli kerrankin tarpeeksi. Vielä tärkeämpää oli kuitenkin ihan loistava palvelu: Henkilökunta oli iloisen ystävällistä ja asiakkaan viihtyvyydestä tunnuttiin olevan oikeasti kiinnostuneita. Paikasta myydään annoksia myös mukaan ja huomioiden, että Linsille ei ole enää sisäänpääsymaksua, jatkossa tätä vaihtoehtoa voi hyvinkin tulla käyttäneeksi, sillä ravintola on kotia lähin laadukas sushi-ravintola.

****

Syötynä: Ravintola Savoy

Helsingissä on muutamia ravintoloita, joihin mennessä ei tarvitse jännittää, etteikö homma pelaisi. Savoyissa asiakaspalvelu on hiottu vuosikymmenten kuluessa huippuunsa. Tästä tosin saa myös maksaa, annokset ovat ylivoimaisesti kaupungin kalleimmat. Nyt nautittu kolmen ruokalajin lounas maksoi (ilman viinejä!) ~130€, mikä rajaa ravintolan vain puhtaaseen edustamiskäyttöön.

Alkuruuassa näkyi selvästi (Björkin Bulevard Socialin trendikkääksi tekemä) pohjois-Afrikkalaisuus:
Savoy - starter
Annos oli visuaaliseti todella kaunis ja sen mauissa ei ollut mitään moittimista – päinvastoin, annos oli hyvin hieno kokonaisuus alueen parhaita makuja. Loikka hyvin kotimaiseen pääruokaan (kuhaa) olikin melkoinen:
Kuhaa - Ravintola Savoy
Pääruoka oli koottu kauden parhaista aineiksista ja se oli varma, mutta yllätyksetön. Savoyn keittiö tuntee todella suomalaiset raaka-aineet ja lounasseuran mielestä kyse oli yksi parhaista kala-annoksista kaupungissa. En väitä vastaan.

Jälkiruoka oli valitettavasti jälleen kerran suklaata. Annos oli jälleen kerran todella kaunis, mutta alan tulla siihen lopputulokseen, että suklaa ei ole yksinkertaisesti allekirjoittaneelle – mausta ei jäänyt mitään erityisen innostuneita mielleyhtymiä:

Dessert - Savoy

Savoyn kohdalla itse ruuan lisäksi tärkeää on kokonais-fiilis. Klassinen arkkitehtuuri yhdistettynä Espa-näkymään ja rauhaliseen ilmapiiriin tarjoaa yhden Helsingin parhaista ympäristöistä työlounaaseen. Tässäkin tapauksessa ruuasta nauttimisen lisäksi saimme L:n kanssa viedyksi asioita tehokkaasti eteenpäin ilman häiriöitä.

****
Syötynä: Ravintola Orchid

GroupOn-palvelusta ollaan montaa mieltä julkisessa keskustelussa, mutta omat kokemukseni ovat olleet toistaiseksi positiivisia. Ravintola-tarjousten kohdalla on helppo arvioida suoraan tarjouksen järkevyys – niitä onkin tullut ostettua reilusti, syksyksi on tiedossa ainakin viisi ateriaa. Palvelun ainoa ongelma on, että ihmiset (allekirjanut mukaanlukien…) jättävät helposti seteleiden käytön aivan viimeisille päivillä ja tämän seurauksena ravintolasta ei sitten enää löydy tilaa – poltin tältä osin juuri yhden Sanghai Cowboy-aterian. Voisikin toivoa, että palveluun tulisi varoittamaan jonkinlainen inforuutu ravintoloiden täyttöasteesta…

Orchidin suhteen ongelmia ei tosiaan ollut. Eat.fi:n perusteella tulossa olevasta ateriasta oli varsin hyvä ennakkokäsitys. Alkuruokana oli ensinnäkin “papeririisikääryleitä”, jotka olivat maultaan varsin raikkaita:
Starter rolls - Orchid

Toisen alkuruuan mango-salaatti pisti kuitenkin vielä paremmaksi – se oli todella herkullinen versio klassikkoannoksesta. Sen sijaan ravut olivat ylikeitettyä mössöä.

Mango salad and tiger crabs

Pääruokia pöytään tuli useampi annos, jotka eivät herättäneet syöjissä erityisiä intohimoja suuntaan tai toiseen. M:n kommentissa, jonka mukaan annokset käynnistivät hänessä “lounasrelfeksin” eli toivat mieleen tyypillisen helsinkiläisen etnisen lounasmenun oli tietty peränsä:

Possu

Ankka

Kuhaa

Annoksista Curry-possu oli kuitenkin maultaan hyvin miellyttävä ja vaikka kuha-annoksessa kala ei maistunutkaan, sen makea chili-kastike oli silti kategoriassaan hyvää. Ankka-annos oli vähän kuiva.

Aterian paras osa oli joka tapauksessa jälkiruoka:
Dessert - Orchid

Se oli raikas ja monipuolinen, tuoden parhaat Thai-maut pöytään. Tarjoilu ei ollut erityisen kielitaitoista, mutta se palasi kuitenkin ihan “OK”. Varsinkin matalien ennakko-odotusten jäljiltä ateria jäi mieleen ehdottamasti positiivisena kokonaisuutena – varsinkin, kun GroupOn-alennukseksella hinta oli järkevä (normaalihintaisena annos olisi selkeän kallis).

Syötynä: Kipinä Pop-Up Dinner by Erik Mansikka

Ei kahta kolmannetta – Pekka Terävän erinomaisen menun jälkeen oli suoranainen pakko käydä kokeilemassa, kuinka hyvin Erik Mansikka suoriutuisi vielä tehtävästä. Mansikka on mukana mm. Suomen kokkimaajoukkueessa (vastaa canapeista) ja selkeästi yksi nousevia nuoria kykyjä.

Keittiön tervehdys oli tällä kertaa kukkaruukku:

"Kukkaruukku"

Kyseessä oli paitsi visuaalisesti hauska, niin myös maultaan eriomainen avaus aterialle. Annoksessa oli myös käytetty sopivasti sesongin tuoreita aineiksia. Erittäin aidolta näyttänyt multa oli tehty kuivatuista oliiveista (?) ja saaristolaislimpusta. Ensimmäisenä varsinaisena ruokalajina oli sokerisuolattua lohta, heinätuhkaa ja pikkelöityjä vihanneksia:

sokerisuolattua lohta, heinätuhkaa ja pikkelöityjä vihanneksia

Annos oli jälleen visuaalisesti todella kaunis. Lohi oli niin hyvää kuin se nyt voi olla, mutta myöskin muista aineksista oli puristettu maut loistavasti esiin. “Kuivattu etikka” oli myös hauska kokemus. Varsinaista lähiruokaa annoksessa edusti edellisenä yönä metsästä haetut suolaheinät.

Keitoksi oli valittu hyvin sesonkiin sopiva kanttarellikeitto. Olin itse tyytyvänen annoskokoon, mutta tässä kohtaa ruokaseurasta kuului nurinaa siitä, että varsinaista keittoa olisi kyllä voinut olla edes sen verran, että lautasen pohja olisi peittynyt. Syy tähän oli keiton erinomainen maku, sitä olisi todellakin syönyt huomattavasti isommankin annoksen:

kanttarellikeitto, sipulia ja kurkkuyrttiä

kanttarellikeitto, sipulia ja kurkkuyrttiä

Pääruoka oli tällä kertaa yksimielisesti aterian tähti. Lammas oli vielä parempaa kuin aikaisempien annosten Agnus-härkä. No, tältä osin hieman karvas maku jäi kuitenkin siitä, että raaka-ainetta ei oltu loppujen lopuksi saatu oikeasti Kustavista (mikä ei tullut yllätyksenä, koska kukaan ei tiettävästi kasvata lampaita ruuaksi Kustavissa – jos olen tältä osin väärässä, korjatkaa ihmeessä…). Annoksen huvittavin osa oli jäkälä, joka osoittautui varsin syötäväksi raaka-aineeksi- ja se oli ainakin noudettu lähimetsästä!

karitsaa, timjamipyre ja artisokkaa

karitsaa, timjamipyre ja artisokkaa

Jälkiruuan kohdalla jännitys oli melkoinen – olisiko mahdollista todellakin saada 15 ruokalajia putkeen ilman ensimmäistäkään epäonnistumista? Valitettavasti ihan tähän ei tällä kertaa päästy. Jälkiruoka oli selkeästi ateriasarjan heikoin ruokalaji. Siinä sorruttiin klassiseen molekyylikeittiön ongelmaan makujen unohtamisesta tekniikan viedessä ts. annos oli kyllä erittäin “hauska” – Snickers-kastikkeella sulatettiin suklaapiirakan keskelle reikä – mutta sen piirakkapohja oli hyvin kuivaa ja ei erityisen maukasta.

suklaata & herukkaa

suklaata & herukkaa

Kokonaisuutena nyt nautitut kolme ateriaa olivat ehdottomasti hintansa arvoisia. Upeiden makujen lisäksi erikoiskiitos pitää antaa Kipinän mahtavasta palveluhengestä ja siitä, että kaikki kokit kiertelivät asiakkaiden joukossa ja kertoivat selkeästi innoissaan kaikista ruokailun yksityiskohdista. Foodielle mahdollisuus keskustella tähtitason kokkien kanssa on aina elämys – ja vielä paremmaksi se muuttuu, kun käy ilmi, että kyseessä on vielä erittäin mukavista henkilöistä!

Ensi kesänä Kipinässä on ilmeisesti tarkoitus tarjota ateria neljän viikon ajan. Toivottavasti siihen mennessä kehitetään sarjakortti, sillä jos taso säilyy tällaisena, kaikki menut on kuitenkin pakko käydä syömässä.

IMG_1469

Syötynä: Kipinä Pop-up Dinner by Pekka Terävä

Kahden menun syöminen samassa ravintolassa lyhyen ajan sisään ei normaalisti ole hyvä idea. Vaihtuvat keittiömestarit rikkovat kuitenkin tämän periaatteen, ja näin huomasimme istuvamme taas Kipinän terasilla odottamassa pöytää ja Pekka Terävän versiota Kipinän lähiruokamenusta.
 
Terassi - Kipinä

Pekka Terävä on saanut runsaasti positiivista palautetta Olon ruuista. Paikka tunnetaan Helsingissä pohjoismaisuuden kannattajana ja myöskin tasaväkisestä kilpailusta Chezin kanssa kaupungin gourmet-piperryksen mekkana. Tätä taustaa vasten oli mielenkiintoista nähdä, kuinka hyvin Terävä saisi siirrettyä oman filosofiansa Kustavin peltojen keskelle ja kuinka hyvin annokset pärjäisivät Silverin erinomaista “soul food”-toteutusta vastaan.

Pekka Terävä

Aloitus oli heti erittäin lupaava. Keittiön tervehdys oli varsin iso ja aromikas keitto, jossa oli kalaa uimassa. Annos ei ollut lieväksi yllätyksekseni lainkaan “kikkaileva” – siinä oli selkeästi keskitetty makuun.

Keittön tervehdys

Varsinaisena ensimmäisenä annoksena pöytään kannettiin melkoisen isot kivikuutiot, joiden päälle oli koottu upea kokoelma kauden aineksia eli kanttarellejä, retiisejä ja kukkakaalia ja myöskin kaksi palaa siikaa. Kala jäi annoksessa melkein sivurooliin erinomaisten pikkukomponenttien viedessä huomion – kukkakaali ei ole koskaan maistunut näin hyvältä. Annos oli kaikenkaikkiaan enemmän sitä, mitä Terävältä odotti etukäteen.

Siikaa - ja vähän muuta.

Aterian varsinainen WOW-kohta oli kuitenkin uppomuna, jonka seurana oli sipulilientä ja lammastartaria. Kyseessä oli äärimmäisen pitkälle viety ja hieno dekonstruktio perinteisestä pyttipannusta. Kananmuna ei ole koskaan maistunut yhtä hyvältä kuin tässä annoksessa. Hiukan yllättäen punajuuret näyttelivät annoksessa lähinnä koristeen roolia – niissä ei ollut juuri makua.

Uppomuna ja lammastartar

Pääruoka oli Agnus-härkää, joka oli jo viimeksi todettu todella maukkaaksi. Pöytään tuotiin lisukkeeksi erillinen kulho, jossa oli perunoita ja pekonia. Kokonaisuus oli selkeästi kevyempi kuin Silverin annoksessa, mutta silti tarpeeksi tukeva, ettei nälän jäämistä tarvinnut pelätä. Puree ja majoneesikastike olivat kumpikin myös ladattu maulla, joten oikeastaan jäi kaipaamaan vain palaa leipää, jolla olisi voinut putsata viimeisetkin pisarat lautaselta…

Pääruoka. Agnus-härkää talon takaa.

Aterian päätti dekostruktoitu mansikka-marenkipiirakka, joka oli visuaalisesti aterian upein annos ja myöskin maultaan nappionnistuminen. Annos oli juuri sopiva päätös kokonaisuudelle, josta jäi erinomainen maku suuhun. Jälleen kerran menussa ei ollut yhtään metsäänmenoa.

Mansikkapiirakka dekonstuktoituna

Ainoa huono puoli oli, että aterian jälkeen oli ihan pakko tehdä uusi pöytävaraus – ja siis katsoa josko naapuripöytään syömään tullut Erik Mansikka pistäisi vielä paremmaksi ensi viikolla!

Mansikka

Syötynä: Kipinä Pop-up Dinner by Per-Erik Silver

Kustavista on huomaamatta tullut loistava kesänviettopaikka foodielle.Tuoreita raaka-aineita riittää kokkaamiseen (varsinkin, kun suhteet paikallisiin kalastajiin on kunnossa) ja mikä tärkeintä, myös ravintolapuolella todellakin tapahtuu. Restautant Grill-ravintolan lisäksi Kustavin kesää piristää tänä vuonna Kipinään perustettu Pop-Up-ravintola, jossa kolme Suomen kärkikokkia tarjoaa vuoroviikoin neljän ruokalajin maistelumenun. Omalle viikollemme osui keittiöön Per-Erik Silver.

Olin siis tutustunut hänen ruuanlaittofilosofiaan illallisen verran Restaurant Grillissä ja sama linja jatkui nyt Kipinässä: annoksissa ei ollut montaa komponenttia, mutta ne olivat todella maukkaita kokonaisuuksia (ja varmasti tarpeeksi isoja).

Ladies

Ateria alkoi keittiön tervehdyksellä, jossa oli saaristolaislimppua ja pala juustoa. Annos puhalsi pöydältä maullaan monet tähtiravintoloissa nautitut “viritykset”. Jos nyt pitää jostain nillittää, niin kertakäyttöisen muovikupin käyttö tuntui hiukan hassulta.

Keittiön tervehdys

Varsinainen ensimmäinen annos oli parsakeitto, jossa oli kätkettynä uppomuna. Annoksen tähti oli kuitenkin pieni sitruunatimjami, jonka maku herätti annoksen upeasti eloon. Keitto oli myös muuten erittäin maukas ja kyseessä oli wow-tason avaus:

Parsakeitto

Toisena ruokana oli savustettu lohi, jota tänä kesänä on tullut syödyksi todella paljon. Per-Erikillä on ilmeisesti käytössä myös Bradleyn savustin, joten oli varsin mielenkiintoista verrata lopputulosta omiin yrityksiin – parempaa oli. Salaisuutena taisi olla kalan viimeistely uunissa. Annoksen kanssa tarjottiin vuohenjuustoa ja punajuuria, jotka olivat sitruunamarinoituja. Makukombinaatio toimi uskomattoman hyvin yhteen. Punajuurten reilun sitruunainen maku antoi rasvaiselle juustolla ja lohelle tarvittavan vastapainon.

Lohta ja punajuurta

IMG_4358

Liharuokana oli grillattua Black Angus-härkää, Bearnaisekastiketta, pekoniperunaa ja porkkana/juurespuree. Lihaa annoksessa oli tarpeeksi ja siihen oli grillissä saatu kertakaikkisen upea savun maku. Erinomaista lihaa ei oltu onneksi myöskään pilattu kypsentämällä sitä liikaa. Muusiin pätee Top Chef-sanonta “kaikki on parempaa pekonin kanssa” – makua riitti ja koostumus oli omaan makuun sopivasti hiukan rakeinen (uusista perunoista?), mikä tasasi pureen täysin silkkistä koostumusta. Annoksessa jäi ainoastaan vaivaamaan “kesän” puuttuminen lautaselta – uuden sadon tuorevihannekset olisivat nyt tarjolla, joten perunamuusi/pureen valinta lisukkeiksi tuntui vähän tuhlaukselta – olkoonkin, että ne olivat molemmat mahtavan maukkaita.

Härkää

Jälkiruokaan päästessä ruokailijoiden “täyttöaste” oli jo hyvin kiitettävällä tasolla. Jäätelö, mansikat raparperihillokkeessa, marenginpalaset + Crème Brulee tuntui listan perusteella hiukan liiankin monipuoliselta annokselta tähän paikkaan. Annosten tultua pöytään ei kuitenkaan jäänyt epäilystä, etteikö ne olisi päätyneet parempiin suihin. Jäätelö ja hieman hapahko hilloke olivat juuri sopivan raikas vastapaino rouskuvalle Crème Bruleelle. Annoksesta olisi tosin voinut huoletta jättää Crème Bruleen pois ja syöjät olisivat silti olleet jo tyytyväisiä elämäänsä – myöskin Restaurant Grillistä saatava Silverin jälkiruokasuosikki mansikat raparperihillokkeessa on sen verran hyvä kokonaisuus.

IMG_4362

Kokonaisuutena ateria oli tämän vuoden paras – siinä ei yksikään lenkki pettänyt. Tarjoilu oli avauspäivästä huolimatta todella sujuvaa ja ystävällistä. Per-Erik tuli aterian jälkeen juttelemaan rentoon tapaansa ja oli mielenkiintoista kuulla häneltä lisätietoja kokonaisuudesta. Viinilista oli suppea, mutta siinä olleet viinit tukivat hyvin ateriaa – tosin myös olut voisi olla harkinnan arvoinen vaihtoehto varsinkin kesäkuumilla. Paikkana Kipinä on jotain, jota ei odottaisi löytävän keskeltä Kustavin peltoja. Design-elementit ja taideteokset tekevät ruokailusta myös visuaalisesti miellyttävän kokemuksen (no, annoksissa ei tähän puoleen oltu panostettu ihan samassa määrin kuin tähtipaikoissa).

IMG_4387

IMG_4392

Ravintola on auki tämän viikonlopun jälkeen kahtena viikonloppuna. Kokkeina toimivat tällöin Pekka Terävä ja Erik Mansikka, joten tason putoamista on oletettavasti turha pelätä. Tämä elämys kannataa käydä ilman muuta kokemassa, mikäli se suinkin mahtuu kesäkalenteriin!

IMG_4368

Syötynä: Restaurant Grill – Kustavi

Heinäkuun helteitä odotellessa aikaa on ollut mm. Flavoniasta ostetun Bradley-savustimen testaamiseen. Kalan tekeminen alkaa onnistua jo varsin rutiinila – testatuksi on tullut lohta, ahventa, kuhaa ja jopa yksi iso suutari:

IMG_1089

Savustetuksi on päätynyt myös paprikoita, herkkusieniä ja tomaatteja, jotka onnistuivat erinomaisesti.

paprikatjatomaatit
Myös siskonmakkarat onnistuivat, mikä lupaa hyvää kotimakkaroiden osalta (kunhan niitä saisi taas joskus tehdyksi).

Ruuan seuraksi tein raparperi-sipuli-chutneyn:

Photo1 (2)

Resepti: Raperperi-Sipuli-Chutney

- 3 raparperin vartta
- 3 sipulia
- 0,5 tuoretta inkivääriä
- 5 valkosipulin kynttä
- 2 dl fariinisokeria
- 1 dl valkoviinietikkaa
- Tabascoa

Aineksi silputaan sopivan kokoisiksi, laitettaan kattilaan etikan ja sokerin kanssa ja keitetään, kunnes saavutetaan sopivan tiivis rakenne. Purkitus ja kylmään.

****

Ennin synttäreille kokkaamiset jäivät vähemmälle. Kakkukeisarista tilatut makeat kakut olivat joka tapauksessa ihan OK ja nouto sujui kätevästi ihan naapurista Sörnäisistä:

juhlapöytä

Ceasar salad with bacon - blended to dip!

Omaa kokeilua oli loppujen lopuksi Ceasar-salaatti pekonilla -dippi, jonka resepti oli seuraava:

1 purkki Mascarponea

1 tölkki Mustapekka-kermaa

2 purkkia salaattia

Puoli pulloa Ceasar-kastikketta

200g pekonia 

Ainekset blenderiin. Pekoni ruskitettiin pannussa (vedenkeittometodilla), ja se ja keitinrasva kaadettiin myös blenderiin. Ajettiin ainekset tasaiseksi ja laitettiin jääkaappiin odottamaan tarjoilua. Dipin kanssa tarjottiin pannussa oliiviöljyssä (ja pekoninrasvan jämissä…) ruskistettuja leivänpalasia.

****

Testattu: Ravintola Grill

Kustaviin on avattu uusi ravintola aivan keskustaan ja tällä kertaa kuntaa on todella onnistunut. Ravintolaa pyörittää Per-Erik Silver, jolla on ollut aikaisemmin useampi ravintola Turussa ja Raumalla.  Per-Erik on toiminut myös neljä vuotta Suomen kokkimaajoukkueessa. Kokemus näkyy, konsepti on hyvin mietitty ja toimii erinomaisesti ainakin näin kesällä. Lyhyellä listalla on hyviä klassikkoannoksia ja näiden lisäksi Per-Erik grillaa tilauksesta päivän aineiksista annoksia.

Söimme ensimmäisellä vierailulla ensinnäkin etanapannun, jonka mukana tuli varsin runsas salaatti. Etanoitakin oli yksi ylimääräinen. Voikastike ja leipä (itseleivottu? – todella mehevä ainakin) olivat juuri niin hyviä kuin ne voivat parhaimmillaan olla ja annos katosi hyvin nopeasti parempiin suihin.

Etanapannu

Pääruokana E:llä oli nauravat nakit. Sen salaattimajoneesikastikkeella ei oikein maistunut, mutta tikkuperunat tulivat syödyksi viimeistä myöten ja myös nakit (jotka olivat hyvin lihaisia) kelpasivat.:

IMG_1112

S otti taas Ceasar-salaatin pekonilla. Se oli todella onnistunut. Salaatti oli tuoretta ja rapeaa, kastiketta ja Parmesan-juustoa oli molempia tarpeeksi. Kokonaisuuden viimeisteli rapeaksi paistetut pekonin palaset. Vaikka salaatti olikin virallisesti alkuruoka, sen koko oli niin iso, että kylläiseksi olisi tullut raavampikin mies. Per-Erikin mukaan “Kustavissa kaikki on suurta” ja tämä todellakin piti paikkansa läpi aterian!

Ceasar-salaatti pekonilla

Oma annokseni oli päivän listalla olleet Ribsit. Ne grillattiin pihalla olevassa grillissä ja tuotiin tulikuumana pöytään:

Ribs!

Ribsit oli valmistettu oikeaopppisesti ts. keitetty etukäteen melkein kypsäksi ja grillissä niille annettiin vain kaunis väri ja maku. Tuloksena oli todella murea liha, joka irtosi luista vaivatta. Annoksen mukana tuli myös melkoinen vuori salaattia, jossa oli varsin runsaasti viinietikkaa. Tämä oli kuitenkin hyvä veto, sillä Ribs-kasan huvetassa salaatin terävyys alkoi maistua oikein hyvältä. Ribsien kanssa käytettävän kastikeen koostumus on yksi kulinarismin kiistellyimmistä aiheista – nyt tarjottu tomaattikastike ei ollut tarpeeksi savuista allekirjoittaneen makuun.

Jälkiruuaksi söimme vielä karpaloita kinuskilla ja jäätelöllä. Annoksessa oli mukana myös pieniä marengin palasia, jotka olivat erinomainen lisä klassikkoannokseen:

Karpaloita, jäätelöä ja kinuskia + marenginpaloja

Palvelu oli läpi aterian oikein rentoa ja Per-Erik kertoi myös selvästi innoissaan annosten suunnitteluun liittyneistä kysymyksistä. Kaikenkaikkiaan ateria oli yksi mieleenpainuvampia, mitä olen pitkään aikaan syönyt. Kun hintatasokin on vielä hyvin inhimillinen, Restaurant Grill on ehdottomasti vierailun arvoinen vähän kauempaakin!

Ravintola Pihlajasaari + pari ideaa

Meri on Helsingin parhaita puolia. Pihlajasaari, joka on vajaan vartin venematkan päässä Carusellin takapihalta, on jo täysin oma maailmansa luonnon keskellä. Ravintola Pihlajasaari osoittautui myös erittäin positiiviseksi kokemukseksi. Paikkaa pyörittävä pariskunta on todella sympaattinen ja selkeästi ylpeitä työstään. Ruoka on paikkaan sopivan rustista – pelkästään alkuruokalautasella (riimihärkää ja salaattia) pärjäisi pitkään:
IMG_0956
Isännän itse aamulla savustama lohi oli myös erinomaista – tosin annoskoko oli niin iso, ettei kaikkea edes jaksanut syödä:
IMG_0957

Hintataso ravintolassa oli myös erittäin kohtuullinen – varsinkin, kun ottaa huomioon, että kaikki raaka-aineet joudutaan tuomaan veneellä ja mönkijällä ravintolaan. Onnistuneen aterian kruunasi täydellisen kaunis paluuveneily kesä-illassa:

Lauttasaari - Sunset

****
Onkohan seuraavia härveleitä vielä kehitetty / patentoitu:

- Induktio-uunin magneettikentistä virtansa ottava lämpö/kosteus/ph. ym. anturi, joka lähettää informaation Wlanin tai Bluetoothin verkon nimi-kentän avulla.
- High Pressure Sous Vide – keitin: Paineastia, jolla veden lämpötila saadaan ilman kiehumista nostetuksi 154 °C:hen, jotta saadaan Maillard-reaktiot käyntiin.

Hollandeise-kastiketta ja Gaijin & Chez Dominique

Pidimme pitkästä aikaa työillallisen Juhan ja Lassin kanssa allekirjoittaneen asunnolla. Teemana oli “Hyvää Hallista”: alkuruuaksi oli kylmäsavu- ja loimulohta, paistettuja kampasimpukoita ja “äyriäiscoctail”, joka onnistui sen verran hyvin, että resepti on syytä kirjoittaa muistiin:

Resepti: Äyriäscoctail

50g kirjolohenmätiä
150g katkarapuja
1 punasipuli
1 tlk smetanaa
0,5 purkkia Mascarpone-juustoa
- tuoretta tilliä ja ruohosipulia
- mustaa pippuria myllystä

Katkaravut ja punasipuli hienonnetaan, sekoitetaan muiden aineiden kanssa. Pinnalle kannattaa jättää koristeeksi vähän mätiä, sipulia ja kokonaisia katkarapuja. Maku paranee 1-2h jääkaappisäilytyksellä.

Pääruuaksi söimme parsaa ja parmankinkkua. Hollandaise-kastikkeessa tarkoitus oli oikaista ja sekotin sifoniin purkin kermaa ja pari ruokalusikallista tätä valmiskastiketta. Lopputulos oli ihan syötävä – kunhan kermavaahdon sai pidettyä lautasella. Juhalta tämä ei kuitenkaan ihan onnistunut ensimmäisellä yrittämällä:

Siphon accident

****
Arvosteltu: Chez Dominique 25.4.2012

Ravintoloissakin on tullut käytyä taas pari kertaa. GroupOn-tarjous sai meidät lähtemään perheen voimin syömään Chez Dominiquehen seitsemän ruokalajin tasting-menun. Vanhemmat olivat olleet edellisen kerran syömässä Fine Diningia La Tour d’Argentisssa, joten pohjareferenssi oli varsin kova.

Ilta oli kaikenkaikkiaan varsin positiivinen kokemus. Alkukierrokset erilaisine dippeineen olivat erittäin onnistuneita ja teknisesti upeita suorituksia:

3 dippiä

Tuulihattu ja madelane.

Classic chips

Ensimmäinen varsinainen annos oli pienenpieni misokeitto, jossa oli keskellä poroa:
Misokeitto porolla

Ongelmaksi muodostui annoksen syöminen. Poro ei irronnut lautasesta ilman reilua ravistelua ja lusikkaa ei ollut käytössä, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi hienovaraisesti tökätä annos liikkeelle sormella…

Sama ongelma tuli vastaan myös toisessa annoksessa, jossa erittäin raikkaiden kurkkurakeiden seurana olleiden katkarapujen pyrstöt asettivat syöjälle melkoisen haasteen:
Katkarapuja, kurkkurakeita ja punajuurta

Kevään pakollinen parsa-annos oli kanssa raikas – jäätelön/sorbettien käyttö alkoi paljastua tässä vaihdeessa illan teemaksi:
Parsajäätelöä ja lientä ym.

Illan ylivoimasti parhaaksi annokseksi nousi kuitenkin tämä pikkelöityjä juureksia sisältänyt taideteos:
Pikkelöityjä juureksia ym.
Sen maut olivat todella kohdallaan, määrä olisi saanut olla vain paljon isompi.

Pudotus oli jyrkkä ankanmaksa-annoksen tullessa pöytään:
Maksaa (ankan)

Raastettu maksa pinnassa ei ollut erityisen miellyttävää ja vielä huonommalta maistui annoksen pohjassa jonkinlaisena “liejuna” ollut maksa. Tässä kohtaa ero Sunkun vastaavaan annokseen oli huima – eikä todellakaan Chezin eduksi.

Turskakeitto oli raaka-ainevalintansa suhteen kiinnostava ja siinä oli hyvin makua liemessä:
Turskakeitto
Itse kala oli kuitenkin hyvin mauton ja kaipasi ainakin suolaa.

Pääruokaa edeltänyt raikastus oli hauskasti tarjoiltu:
Anisvaahtoa, fenkolijäätelöä ja suklaata

Makuyhdistelmästä jäi lähinnä mieleen aniksen läpitunkeva maku – suklaasta tuli syöjien mielestä mieleen “Jacky-makupala”, mikä ei välttämättä ole huono asia. Kokonaisuutena annos ei kuitenkaan todellakaan putsannut maksuaistia pääruokaa varten, joka oli tällä kertaa kyyhkystä ja mustajuurta:Kyyhkyä ja mustajuurta
Liha oli todella suussasulavaa, mutta mustajuuret olivat osittain karvaita, mikä vei annoksesta suurimman hohdon pois.

Ensimmäisenä jälkiruokana pöytään tuotu mallassuklaa oli jokseenkin täydellinen katastrofi. Se oli lähinnä karvas, ei mitenkään miellyttävä annos. Tilannetta ei parantanut se seikka, että ravintola unohti tuoda pöytään tilatun jälkiruokaviinin. Koska kyse oli arki-illasta, emme jaksaneet muistuttaa asiasta. Pöytään tässä vaiheessa tuotu suklaatorttu lisäsi vain yleistä hämmennystä. Kaksi suklaajälkiruokaa – miksi?

Chocolade cake and gold etc.

TIlanteen pelasti kuitenkin erinomainen espresso ja petit four:
Sweet ending.

Tarjoilu oli illan aikana jotenkin muodollisen oloista – tosin Ranskassa oltiin kuulemma tässä vielä aivan toisella tasolla.

****
Arvosteltu: Gaijin 10.5.2012

Mikon kanssa jatkoimme Gaijinissa siitä, mihin olimme Farangissa jääneet eli söimme Gaijinin nimikkomenun. Homma lähti käyntiin hyvin samalla tavalla eli ostereilla:
MUSSEL
Tällä kertaa osterit myös maistuivat annoksessa ja “tilpehöörit” pinnalla eivät vieneet koko showta. Toisena annoksena pöytään tulleet pienet possuburgerit olivat illan maistuvin ruokalaji ja katosivat parempiin suihin ennen kuvaamista. Tosin annos näytti samalta kuin vastaavat annokset ostetuna mistä tahansa katukeittiöstä, joten menetys ei ole suuri. Kolmanten ruokalajina ollut Sashimi-lautanen oli melkoinen kaaos:
Sashimi plate
Sen jakaminen kahdelle ei ollut myöskään erityisen helppoa. Maussa ei ollut sinänsä mitään moitittavaa. Gaijinin versio hanhenmaksasta oli annoksena todella kaunis, mutta sen maksan maku ja rakenne oli siinä hävitetty niin perusteellisesti, että annos ei herättänyt oikein mitään tunteita:
FOIE & UNAGI
Sen sijaan tunteita kyllä herätti todella uskomaton pohjanoteeraus, joka oli Dashin mukana tullut riisi:
WASABI MISO BUTTERFISH & DASHI

Riisi oli kokkareista ja selkeästi kuivettunutta kulhon reunoilta. “Yhtä hyvää, kuin mitä saa Amicasta, kun tulee liian myöhään lounaalle”. Dashissa wasabi ei juuri maistunut, kala oli ok.

Kampasimpukat olivat normisettiä – ei erityistä wow-efektiä, muttei myöskään mitään moitittavaa:
CALIFORNIAN’ STYLE SCALLOPS

Porsaan vartaat toivat sitten hymyn takaisin kasvoille. Niissä liha oli loistavaa ja makua reilusti:
PORK BELLY YAKINIKU

Samaa linjaa jatkoivat pääruuan vasikanposket, jotka olivat todella maukkaat ja juuri niin suussasulavat kuin saattoi olettaa:
KIMCHI CHEEK ‘HOT POT’

Annos oli muutenkin illan kärkeä – makua ja syötävää riitti!

Jälkiruoka oli annoksena jälleen todella kaunis:
GAIJIN ‘BERRIES’
Kyseessä oli hyvin pohjoismaisesta annoksesta, ja mitään Aasiaan päin viittaavaa emme onnistuneet siitä löytämään – ja ehkä hyvä niin.

Gaijinin sali oli koko illan hyvin täysi ja koska pöydät ovat todella tiiviisti aseteltuna, tunnelma oli jotenkin levoton. Tarjoilijat olivat kuitenkin sympaattisia ja homma pelasi hyvin. Liharuuat olivat erinomaisia, mutta muuten annoksissa olisi vielä aika paljon hiottavaa, mikäli tavoitteena on tähtitaso.