Tällainen tuli äsken sähköpostilaatikkoon:
“21.11.2012 on päivähoidon johtajan toimesta annettu ohje ksylitolipastillien jakamisesta päivähoidossa. Ksylitolin käytöstä lasten varhaiskasvatuksessa ei ole valtakunnallisia suosituksia, jolla perusteella ksylitolin tarjoaminen kuuluisi varhaiskasvatukseen. Toimintatavat eri toimipisteissä ovat olleet erilaisia ja nyt ne on linjattu samanlaisiksi. Helsingin kaupunki hankkii kaikille esiopetusikäisille lapsille päivähoidossa jaettavan ksylitolivalmisteen 1.1.2013 lähtien. Muun ikäisille ei päivähoidossa jaeta ksylitolia. Vanhempien hankkimat ksylitolit jaetaan loppuun.
Meille XXX:ään on vanhempaintoimikunnan toimesta hankittu ksylitolipastilleja ja nämä pastillit saamme siis jakaa loppuun. Käytännössä tämä ohje ei siis vielä koske XXX:län lapsia. Kun vanhempaintoimikunnan hankkimat pastillit loppuvat, jaetaan XXX:ssä pastilleja siis vain eskari-ikäisille.”
Vihaksi pistää! Tässä mennään jälleen kerran logiikalla, että kenenkään ei pidä saada nauttia tietystä edusta, jos sitä ei voida tarjota kaikille. Tämä periaate on jotain, joka toki sopii hyvin suomalaiseen kateusyhteiskuntaan. Tasapäistäminen alaspäin on maan tapa – ei se, että pyrittäisiin käyttämään resurssit maksimaalimaalisesti hyvinvoinnin luomiseen.