Julkisen hallinnon tietohallinnon neuvottelukunta JUHTA hyväksyi vihdoin perjantaina suosituksen avoimen lähdekoodin käyttämisestä julkisella sektorilla. Hyväksytty dokumentti menee tosin vielä viralliseen kielenhuoltoon ennen sen lopullista julkaisemista JHS-sarjassa, joten toistaiseksi asiasta kiinnostuneiden pitää tyytyä hieman aikaisempaan draft-versioon. Olin mukana kirjoittamassa suositusta, joka on toivottavasti osaltaan helpottamassa avoimen lähdekoodin käyttöönottoa julkisella sektorilla.

Suosituksessa käydään läpi seikkaperäisesti, mitä asioita hankintayksiköiden (kunnat, ministeriöt ym.) tulee huomioida hankkiessaan käyttöönsä avoimen lähdekoodin tuotteita. Vaikka asia tuntuisikin nopeasti miettien helpolta, se on tarkemmin tutustuttaessa yllättävän monisäikeinen ongelmakenttä. Ensimmäinen ja päällimmäinen syy tähän on voimassa oleva hankintalaki, joka rajoittaa merkittävästi tarjouspyyntöjen sisältöä. Lähtökohtana on, että toimittajilta ei voida edellyttää tietyn tuotteen käyttöä, vaan sen sijaan pitää määritellä käyttötarpeen sanelemat tekniset tai oikeudelliset reunaehdot. Toisin sanoen esimerkiksi tekstinkäsittelyohjelman hankinnassa ei voida vaatia tarjouksen tekemistä OpenOfficesta tai edes sen varianteista. Sen sijaan voidaan kyllä edellyttää, että hankittavan tekstinkäsittelyohjelman lisenssi sallii sen vapaan jakelun ja muokkauksen, mikäli tällaiselle vaatimukselle on olemassa perustellut syyt.

Toinen ja vähän radikaalimpi vaihtoehto on ostaa ainoastaan ylläpito ja- tukipalvelut. Pelkkä avoimen lähdekoodin ohjelman lataus ja käyttöönotto ei nimittäin muodosta vielä julkista hankintaa, eli organisaatio voi vapaasti asentaa haluamansa ohjelmiston ja vasta tämän jälkeen kääntyä kaupallisten toimijoiden puoleen. Kyseessä on varsin tyylikäs “legal hack”, josta kunnia kuuluu itse asiassa Hollantiin.

Kokonaan oma lukunsa on, että Suomessa ei ole tällä hetkellä erityisen helppo löytää luotettavia toimittajia, jotka olisivat valmiita myymään avointa lähdekoodia julkiselle sektorille. Toimivia tuotteita ei löydy kovinkaan moniin käyttökohteisiin (vrt. esim. tuore keskustelu eduskunnan sähköpostijärjestelmästä) ja pienten, muutaman hengen toimittajien varaan jättäytyminen ei ole edes avoimen lähdekoodin tuotteiden tapauksessa erityisen hyvä idea – vaikka lähdekoodi onkin vapaasti käytössä, monimutkaisemman järjestelmän haltuunotto ei välttämättä ole nopea tai halpa operaatio erityisesti jos (ja kun) sen dokumentaatio ei ole kunnossa.

Pitemmän päälle olisi hyvä, jos Suomessa (ja miksei ihan EU-tasolla) saataisiin käyntiin Forge.milin kaltaisia järjestelyitä, joissa pidetään keskitetysti yllä julkishallinnon tarpeeseen modifioituja avoimen lähdekoodin tuotteita. Näin julkisen sektorin vähäiset resurssit saataisiin IT-puolella mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön ja lisenssimaksujen maksamisen sijaan rahat jäisivät (toivon mukaan) kotimaisten koodarien taskuun. Samalla pystyttäisiin myös vähentämään tietoturvaan ja avoimen lähdekoodin lisensseihin liittyviä riskejä. Sääli vain, että tällaiset ideat eivät Suomessa saa ihan vastaavaa huomiota kuin maailmalla, jossa julkishallinnon massiivisia OSS-hankintoja on esimerkiksi pidetty yhtenä hyvin tehokkaana elvytyskeinona.

(This text will be published also in OSSI’s blog)

Former Financial Times editor Andrew Gowers has published a very comprehensive study on the IPRs in United Kingdom, which is a product of extensive public consultations and careful analysis of received data. The review was commissioned by the Chancellor in the 2005 Pre-Budget Report to look at patents, copyright and trademarks and how IP is awarded and enforced

While the public discussion is likely the to concentrate on the review’s sections pertaining to private copying and additional enforcement of IPRs, the document covers also other themes. For example, it discusses about alternative options for IPRs including keeping material secret, patronage, prizes and open source. The study argues that:

The approach of ‘open source’ is for creators to allow open access to their
products, ideas and inventions, enabling information to be freely shared and developed. This keeps transaction costs low and has allowed user-driven innovation to flourish. Examples of open source projects include the Linux operating system and the Firefox Internet browser. The incentive mechanism for contributors is reputation. However, open source has some serious limitations; for example, the incentive mechanism is usually financially weaker than using IP in its conventional commercial form and hence contributors often rely on supplementary sources of income.

From the perspective of OSSI, the most relevant substantial section is about the software patents. Here the study takes a rather sceptical view :

“There have been calls in the UK to introduce pure computer software patents to
ensure that innovation is properly protected and encouraged. In Europe, patents are not granted for computer programs as such, but patents have been granted to computer-based innovations provided they have a technical effect. In the USA, pure computer software patents can be granted. The evidence on the success of pure computer software patents is mixed. The software industry in the USA grew exponentially without pure software patents, suggesting they are not necessary to promote innovation. The evidence suggests software patents are used strategically; that is, to prevent competitors from developing in a similar field, rather than to incentivise innovation.”

The problems of software patents have apparently been raised especially by SMEs. The following arguments are very familiar to anyone who has followed the recent European discourse:

Several submissions to the Call for Evidence, for example the Professional Contractors Group’s submission, argued that software should not be patentable in principle. Where freelance businesses develop software, they rely on copyright to protect it. This protection is free and automatic. …Introducing pure software patents could raise the costs for small software developers to mitigate against risks surrounding R&D, thereby inflating the capital needs of software development.

It is therefore not surprising that the outcome of the study is that software patents should not be extended from the current situation. Of course, it is quite hard to describe what this means in practical terms because the EPO practice and national practices varies a lot. The recent Aerotel Ltd v Telco Holdings Ltd case aimed at answer the question and created a new four-step test, which is now already being used by the UK Patent Office:

(1) properly construe the claim;
(2) identify the actual contribution;
(3) ask whether it falls solely within the excluded subject matter; and
(4) check whether the actual or alleged contribution is actually technical in nature.

Jonathan Zuck (the president of Association for Competitive Technology, ACT) recently compared the discourse on draft version of GPL v.3 to the 15th century Europe. He argued that Richard Stallman is the same for open source movement as Girolamo Savonarola, a Dominican priest, is to Renaissance. Girolamo Savonarola is famous for his fight against vanity, which culminated to several book burning events, in which many great works of art and science were permanently destroyed.

ACT is funded by Microsoft and Zuck was naturally making a very strong hyperbole in his op-ed. However, his writing was not completely of the mark (a sign of good professional “propaganda” . Richard Stallman is more interested about the ideology than business i.e. for him the interests of companies are indeed not high on priority.

Stallman and his “comrades” at FSF are not stupid, though. They understand that commercial support to free software is very useful for their cause. A good example of this is the creation of B-group, which incorporates the corporate interests to the GPL drafting process.

The importance of corporate feedback became very evident at the GPL v.3 event, which we (OSSI, COSS, IT-oikeuden yhdistys) arranged on Tuesday. Dietmar Tallroth (Nokia) gave there a very thorough and sober presentation about the existing problems in the current draft. It brought up many issues (especially pertaining to patent clauses) the other presenters didn’t have noticed. If these problems are not corrected in the final version, the legal risks using GPL will increase considerably and thus hinder its corporate acceptance – and in the end also the popularity of free software.