Pidimme pitkästä aikaa työillallisen Juhan ja Lassin kanssa allekirjoittaneen asunnolla. Teemana oli “Hyvää Hallista”: alkuruuaksi oli kylmäsavu- ja loimulohta, paistettuja kampasimpukoita ja “äyriäiscoctail”, joka onnistui sen verran hyvin, että resepti on syytä kirjoittaa muistiin:
Resepti: Äyriäscoctail
50g kirjolohenmätiä
150g katkarapuja
1 punasipuli
1 tlk smetanaa
0,5 purkkia Mascarpone-juustoa
- tuoretta tilliä ja ruohosipulia
- mustaa pippuria myllystä
Katkaravut ja punasipuli hienonnetaan, sekoitetaan muiden aineiden kanssa. Pinnalle kannattaa jättää koristeeksi vähän mätiä, sipulia ja kokonaisia katkarapuja. Maku paranee 1-2h jääkaappisäilytyksellä.
Pääruuaksi söimme parsaa ja parmankinkkua. Hollandaise-kastikkeessa tarkoitus oli oikaista ja sekotin sifoniin purkin kermaa ja pari ruokalusikallista tätä valmiskastiketta. Lopputulos oli ihan syötävä – kunhan kermavaahdon sai pidettyä lautasella. Juhalta tämä ei kuitenkaan ihan onnistunut ensimmäisellä yrittämällä:
****
Arvosteltu: Chez Dominique 25.4.2012
Ravintoloissakin on tullut käytyä taas pari kertaa. GroupOn-tarjous sai meidät lähtemään perheen voimin syömään Chez Dominiquehen seitsemän ruokalajin tasting-menun. Vanhemmat olivat olleet edellisen kerran syömässä Fine Diningia La Tour d’Argentisssa, joten pohjareferenssi oli varsin kova.
Ilta oli kaikenkaikkiaan varsin positiivinen kokemus. Alkukierrokset erilaisine dippeineen olivat erittäin onnistuneita ja teknisesti upeita suorituksia:
Ensimmäinen varsinainen annos oli pienenpieni misokeitto, jossa oli keskellä poroa:
Ongelmaksi muodostui annoksen syöminen. Poro ei irronnut lautasesta ilman reilua ravistelua ja lusikkaa ei ollut käytössä, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi hienovaraisesti tökätä annos liikkeelle sormella…
Sama ongelma tuli vastaan myös toisessa annoksessa, jossa erittäin raikkaiden kurkkurakeiden seurana olleiden katkarapujen pyrstöt asettivat syöjälle melkoisen haasteen:
Kevään pakollinen parsa-annos oli kanssa raikas – jäätelön/sorbettien käyttö alkoi paljastua tässä vaihdeessa illan teemaksi:
Illan ylivoimasti parhaaksi annokseksi nousi kuitenkin tämä pikkelöityjä juureksia sisältänyt taideteos:
Sen maut olivat todella kohdallaan, määrä olisi saanut olla vain paljon isompi.
Pudotus oli jyrkkä ankanmaksa-annoksen tullessa pöytään:
Raastettu maksa pinnassa ei ollut erityisen miellyttävää ja vielä huonommalta maistui annoksen pohjassa jonkinlaisena “liejuna” ollut maksa. Tässä kohtaa ero Sunkun vastaavaan annokseen oli huima – eikä todellakaan Chezin eduksi.
Turskakeitto oli raaka-ainevalintansa suhteen kiinnostava ja siinä oli hyvin makua liemessä:
Itse kala oli kuitenkin hyvin mauton ja kaipasi ainakin suolaa.
Pääruokaa edeltänyt raikastus oli hauskasti tarjoiltu:
Makuyhdistelmästä jäi lähinnä mieleen aniksen läpitunkeva maku – suklaasta tuli syöjien mielestä mieleen “Jacky-makupala”, mikä ei välttämättä ole huono asia. Kokonaisuutena annos ei kuitenkaan todellakaan putsannut maksuaistia pääruokaa varten, joka oli tällä kertaa kyyhkystä ja mustajuurta:
Liha oli todella suussasulavaa, mutta mustajuuret olivat osittain karvaita, mikä vei annoksesta suurimman hohdon pois.
Ensimmäisenä jälkiruokana pöytään tuotu mallassuklaa oli jokseenkin täydellinen katastrofi. Se oli lähinnä karvas, ei mitenkään miellyttävä annos. Tilannetta ei parantanut se seikka, että ravintola unohti tuoda pöytään tilatun jälkiruokaviinin. Koska kyse oli arki-illasta, emme jaksaneet muistuttaa asiasta. Pöytään tässä vaiheessa tuotu suklaatorttu lisäsi vain yleistä hämmennystä. Kaksi suklaajälkiruokaa – miksi?
TIlanteen pelasti kuitenkin erinomainen espresso ja petit four:
Tarjoilu oli illan aikana jotenkin muodollisen oloista – tosin Ranskassa oltiin kuulemma tässä vielä aivan toisella tasolla.
****
Arvosteltu: Gaijin 10.5.2012
Mikon kanssa jatkoimme Gaijinissa siitä, mihin olimme Farangissa jääneet eli söimme Gaijinin nimikkomenun. Homma lähti käyntiin hyvin samalla tavalla eli ostereilla:
Tällä kertaa osterit myös maistuivat annoksessa ja “tilpehöörit” pinnalla eivät vieneet koko showta. Toisena annoksena pöytään tulleet pienet possuburgerit olivat illan maistuvin ruokalaji ja katosivat parempiin suihin ennen kuvaamista. Tosin annos näytti samalta kuin vastaavat annokset ostetuna mistä tahansa katukeittiöstä, joten menetys ei ole suuri. Kolmanten ruokalajina ollut Sashimi-lautanen oli melkoinen kaaos:
Sen jakaminen kahdelle ei ollut myöskään erityisen helppoa. Maussa ei ollut sinänsä mitään moitittavaa. Gaijinin versio hanhenmaksasta oli annoksena todella kaunis, mutta sen maksan maku ja rakenne oli siinä hävitetty niin perusteellisesti, että annos ei herättänyt oikein mitään tunteita:
Sen sijaan tunteita kyllä herätti todella uskomaton pohjanoteeraus, joka oli Dashin mukana tullut riisi:
Riisi oli kokkareista ja selkeästi kuivettunutta kulhon reunoilta. “Yhtä hyvää, kuin mitä saa Amicasta, kun tulee liian myöhään lounaalle”. Dashissa wasabi ei juuri maistunut, kala oli ok.
Kampasimpukat olivat normisettiä – ei erityistä wow-efektiä, muttei myöskään mitään moitittavaa:
Porsaan vartaat toivat sitten hymyn takaisin kasvoille. Niissä liha oli loistavaa ja makua reilusti:
Samaa linjaa jatkoivat pääruuan vasikanposket, jotka olivat todella maukkaat ja juuri niin suussasulavat kuin saattoi olettaa:
Annos oli muutenkin illan kärkeä – makua ja syötävää riitti!
Jälkiruoka oli annoksena jälleen todella kaunis:
Kyseessä oli hyvin pohjoismaisesta annoksesta, ja mitään Aasiaan päin viittaavaa emme onnistuneet siitä löytämään – ja ehkä hyvä niin.
Gaijinin sali oli koko illan hyvin täysi ja koska pöydät ovat todella tiiviisti aseteltuna, tunnelma oli jotenkin levoton. Tarjoilijat olivat kuitenkin sympaattisia ja homma pelasi hyvin. Liharuuat olivat erinomaisia, mutta muuten annoksissa olisi vielä aika paljon hiottavaa, mikäli tavoitteena on tähtitaso.
